Paavo Kalliokosken syntymästä tänään 100 vuotta

Paavo Kalliokosken syntymästä 100 vuotta 9.3.2017

Isoisäni Paavo Edvin Kalliokosken (ent. Haikara) syntymästä tulee kuluneeksi 100 vuotta 9.3.2017.

Paavo Edvin Kalliokoski. Juuso Kalliokosken kokoelmat.

Paavo varttui Haikaran talossa Luhalahdessa. Hänen nuoruusvuosistaan merkittävä aika kului ensin armeijassa ja sitten alkoivat sotavuodet, jotka jättivät häneen omat jälkensä koko loppuelämäksi. Paavo avioitui sotien jälkeen 23.6.1946 Anna-Liisa Ylisen kanssa. Sitä ennen hän oli ostanut Haikaran talon vanhemmiltaan Hilja (os. Niinimäki) ja Vihtori Haikaralta 5.3.1943 tehdyllä kauppakirjalla. Paavo ja Liisa pitivät tilaa hallussaan vuoteen 1974 saakka. Paavo Kalliokoski kuoli 23.9.1995 kotonaan Haikaralla. Alla muutamia valokuvia Paavon elämänvaiheista 100-vuotissyntymäpäivän muistoksi:

Paavo Kalliokoski ja Laina-sisar, joka säilytti itsellään sukunimen Haikara. Juuso Kalliokosken kokoelmat.

Paavo Kalliokoski suoritti asevelvollisuutensa 4.1.1938- 19.12.1938. Kuvassa Jääkäripataljoona 4:n (JP 4) Kiviniemen kasarmin (”Kasarmila”) portti ja rakennuksia Sakkolassa. Paavon isoäiti Amalia Haikara kuoli armeijan alkamispäivänä 4.1.1938. Paavon sotilaspassista ilmenee, että hän on ollut lomalla 22.1-26.1.1938 hautajaisten vuoksi. Juuso Kalliokosken kokoelmat.

Kiviniemen kasarmin rakennuksia. Juuso Kalliokosken kokoelmat.

Kiviniemen kasarmin henkilökuntaa. Juuso Kalliokosken kokoelmat.

Paavo Kalliokoski ilmeisesti Viipurissa. Juuso Kalliokosken kokoelmat.

Viipurissa 31.7.1938. Juuso Kalliokosken kokoelmat.

Huoltorykmentin autokoulu 11.4.1938. Juuso Kalliokosken kokoelmat.

Jääkäripataljoona 4:n autoja 16.5.1938. Juuso Kalliokosken kokoelmat.

Paavo Kalliokoski suoritti erikoiskoulutuksena huoltorykmentin autokoulun 1.3.-14.4.1938 ja toimi valtaosan asepalvelusajastaan sekä myöhemmin sotavuosina autonkuljettajana.

Huoltorykmentin autokoulun todistus (palvelus moottoriajoneuvon kuljettajana) annettu Kiviniemessä 18.12.1938. Juuso Kalliokosken kokoelmat.

Alla autoaiheisia ja muita valokuvia asevelvollisuusajalta ja sotavuosilta.

Paavo Kalliokoski. Juuso Kalliokosken kokoelmat.

Paavo Kalliokoski kuljettajana. Juuso Kalliokosken kokoelmat.

Paavo Kalliokoski. Juuso Kalliokosken kokoelmat.

Paavo Kalliokoski kuvassa keskellä. Juuso Kalliokosken kokoelmat.

Paavo Kalliokoski vuonna 1943. Kuvassa lisäksi ilmeisesti sotavankeja. Juuso Kalliokosken kokoelmat.

Paavo Kalliokoski ensimmäisenä vasemmalla. Juuso Kalliokosken kokoelmat.

Paavo Kalliokoski vuonna 1942. Juuso Kalliokosken kokoelmat.

Paavo Kalliokosken kuolinilmoitus. Juuso Kalliokosken kokoelmat.

Haikaran talon tarina osa VII

Johan Gustaf Johansson Haikara (talonhaltijana 1858-1875)

vaha-eskelin-talo-kesalla-1948
Johan Gustaf Johansson Haikaran synnyinkoti Vähä-Eskeli kesällä 1948. Museovirasto.

Matts Johansson Haikara myi Haikaran verotalon 12.2.1858 päivätyllä kauppakirjalla uudelle omistajalle Johan Gustaf Johansson Vähä-Eskelille (s. 2.4.1829 – k. 4.2.1919 Ikaalisten vaivastalolla) 1 100 hopearuplan kauppahintaan (…ett tusen och hundra (1,100) Rubel Silfver…). Kauppakirjassa ostajan sukunimenä on Järvenpää (…förre torparen Johan Gustaf Johansson Järvenpää ifrån Wiljakkala by och Kapell.). Sukunimi oli tullut ilmeisesti ostajan asuinpaikasta Viljakkalasta. Hän oli kuitenkin kotoisin läheltä Sipsiön kylästä. Johan Gustaf Johansson Vähä-Eskelin vanhemmat olivat Johan Johansson Vähä-Eskeli (s. 9.4.1796 – k. 22.11.1835) ja Brita Israelsdotter Köntti (s. 22.12.1799 – k. 6.5.1868).

Johan oli avioitunut lokakuussa 1851 Yli-Uparin tyttären Ester Johansdotterin (s. 11.9.1828 – k. 28.11.1881) kanssa. Esterin vanhemmat olivat Johan Johansson Yli-Upari (s. 15.3.1798 – k. 15.1.1863) ja Viljakkalasta kotoisin oleva Maria Mattsdotter Uppa (s. 15.3.1796 – k. 20.12.1842). Haikaran edellisen omistajan tyttären Esterin puoliso Nicodemus Johansson ja edellä mainittu Johan Gustafin puoliso Ester Johansson olivat Yli-Uparin sisaruksia. Eräiden tietojen mukaan Luhalahden Uparit olisivat saaneet nimensä Hiiroisten kylän Upparista eli Upasta, mistä sisarusten äiti Maria Uppa oli kotoisin.

Johanin isännöimässä Haikaran talossa asuivat samaan aikaan Matts Johansson Haikara ja hänen puolisonsa Maja Lena Johansdotter sekä heidän lapsensa David (s. 22.6.1848) ja Adam (s. 27.2.1855). Pojista David lähti kotoaan vuonna 1866 Viljakkalaan. Vaimonsa Maria Lenan kuoltua (22.6.1867) Matts Johansson jatkoi edelleen asumistaan Haikaralla. Vuonna 1871 myös hänen toinen poikansa Adam muutti pois kotoaan.

Haikaran riihi paloi vuonna 1864

Sanomia Turusta -lehti uutisoi Perjantaina Joulukuun 9 päivänä 1864 Kotomaalta -palstalla Ikaalisista uutisen, jonka mukaan Marraskuun 4 päivänä paloi Haikara nimisen talon riihi täynnä eloja. Riihen palaminen tapahtui Johanin isännöidessä taloa. Seuraavana vuonna lehdessä uutisoitiin, että Maalaisten palowakuutusyhtiön johtokunnan kokouksissa tammikuun 9 ja 23 p. on määrätty paloapua saamaan seuraawat: talonpoika Juha Haikara Ikaalisissa riihestä ja irtaimesta 366 m.;.

sanomia-turusta-1864

Suuret nälkävuodet 1867-1868

Muitakin vastoinkäymisiä Johan ja Ester joutuivat Haikaran taloa asuessaan kokemaan. Pitkään jatkuneiden poikkeuksellisten sääolojen seurauksena Suomea kohtasivat suuret nälkävuodet vuosina 1867–1868. Osaltaan hätään vaikutti myös se, että maatalouden kehittämiseen ei ollut panostettu. Suomi oli tuohon aikaan maatalousvaltainen maa ja lukeutui Euroopan köyhimpiin alueisiin. Yleinen ajattelutapa kuitenkin oli, että katovuodet ja kulkutaudit kuuluivat normaaliin elämään.

Ikaalinen oli yksi nälkäkriisistä eniten kärsineistä eteläisen Suomen pitäjistä. Satakunnassa oli lunta enemmän kuin miesmuistiin. Wilhelm Carlssonin mukaan W. 1866 oli kylmä kewät. W. 1866 taas niin kolkko ja sateinen suwi, että yhä heinäkuun 2 päivästä elokuun 18 päivään sateli; ainoastaan muutama lyhyt wäliaika (heinäk. 28-31 ja elok. 9-11) poutainen. Talwi tuli aikaisin huonoin kylwöin ylitse. Sitte tuli kylmin kewät w. 1867 kuin koskaan muistetaan olleen; 9 päiwä Toukok. Oli 4 asetetta kylmä keskipäivällä, 6 astetta auringon laskiessa; aurinko ei wähintäkään sulattanut lunta.

Rasitusten lisäksi tuli w. 1867 aikainen kowa talwi. Jo jouluk. 2 päiwänä oli niin hirmuisia kinoksia, ettei 3 päiwään päässyt liikkumaan hewosella eikä jalkasin. Koko kuukau=den keskimäärin 20 asteen pakkanen.; 9 päiw. Oli 26 astetta; 20 päiw. 31 astetta. Tammikuun 24 p. oli 32 astetta. Pakkasta ja pyryä pitkitti koko tal=wen niin että monen oli mahdotonta saafa poltinpuita kotio. Puut taipuiwat ja oksat taittuiwat lumen alla. Aikainen lämmin kewät, ihanin suwi ja syksy seurasi w. 1868 näitä onnettomia aikoja. Wähäisemmätki kylwöt menestyiwät ihmeteltäwästi.

Vilpusniemenmaan ulkopalstan myynti 1867

Nälkävuosina kuolema niitti satoaan ja moni talo sai uuden haltijan. Myöskään työväen palkkaamiseen ei ollut varaa. Isojakin maatiloja joutui vasaran alle. Haikaran ja sen toisen puolikkaan Rantalan isännät (Juha Juhanpoika Haikara ja Kustaa Kustaanpoika Rantala) tekivät nälkäkriisin aikaan, vuonna 1867 talojensa pinta-alaa vähentävän merkittävän päätöksen, joka koski osin myös Köntin taloa. He myivät yhdessä omistamansa Haikaran talokokonaisuuteen kuuluneen suurehkon Vilpusniemenmaa nimisen ulkopalstan vuonna 1867. Kauppaan liittyviä tarkempia yksityiskohtia käsitellään erikseen.

Haikaran omistajanvaihdos 1875

Johanilla ja Esterillä ei tiettävästi ollut lapsia. He asuivat Haikaran taloa 17 vuoden ajan kunnes he päättivät myydä talon. Tällä kertaa ostajana oli Suodenniemeltä Luhalahteen muuttamassa ollut isoisäni isoisä Isak Johansson Kalliokoski ja hänen vaimonsa Amalia Davidsdotter Sipilä. Kauppakirja allekirjoitettiin 5. päivänä lokakuuta 1875 ja talo vaihtoi omistajaa 5 000 markan kauppahintaan. Kauppakirjan mukaan Haikara talo myytiin “Isakki Juhanpoika Niemelle Wiljalan kylästä”. Mainittu sukunimi ja paikka viittaavat siihen, että Isak on ilmeisesti asunut kaupantekoa edeltävänä aikana vaimonsa Amalian vanhempien luona Niemen kersantinpuustellissa, jota Amalian vanhemmat vuokrasivat.

Kauppakirjalla Johan pidätti itselleen erilaisia oikeuksia mm. asuinhuoneeseen sekä luhtiin ja puoliin. Myyjä sai pitää hallussaan Luhalahden rannalla olevan vesijätön sekä siitä tulevan viljan ja heinät ja oljet. Lisäksi myyjälle jäi oikeus pitää yhtä lehmää siinä missä talonki lehmät ja mitä huoneen lämpimäksi. Koska talon edellinen omistaja talon vaari Matts Johansson asui edelleen talossa, niin tätä koskevat velvoitteet siirtyivät talokaupan myötä myös Isakin vastuulle.

Isakin ostaessa Haikaran talon, asui siellä samaan aikaan kaksi entistä omistajaa sekä Matts Mattsson Haikara että Johan Gustaf Johansson Haikara (ent. Vähä-Eskeli). Johan Gustafin vaimo kuoli 28.11.1881 ja vajaan vuoden päästä tämän jälkeen, 1.10.1882 kuoli Matts Mattson Haikara. Johan Gustaf löysi uudeksi puolisokseen Leutolan kylän Hakalan torpasta kotoisin olevan Aleksiina Johansdotter Heikkilän (s. 22.2.1857 – k. 27.4.1941). Heidät vihittiin 29.12.1882. Aleksiinan isä oli Uljaalla 8.11.1827 syntynyt Johan Henric Henricsson, joka toimi renkinä ja ryhtyi myöhemmin Leutolan kylän Heikkilän torppariksi. Johan kuoli nälkävuosien aikaan 5.8.1867. Aleksiinan äiti oli nimeltään Anna (s. 4.1.1832 – k. 11.2.1909).

Haikaran talon edelliset omistajat ja uusi isäntä Isak perheineen asuivat mitä todennäköisimmin Haikaran alkuperäisellä tontilla Luhalahden rannassa. Asiakirjojen perusteella voidaan päätellä, että Haikaran talo siirrettiin uuteen paikkaansa vasta sen jälkeen, kun isojakoa seuranneet järjestelyt Luhalahdessa oli saatu valmiiksi. Näihin järjestelyihin liittyviä tarkempia tapahtumia käsitellään erikseen.

Lähteet:
Carlsson, Wilhelm (1871). Pitäjänkertomuksia IV. Entinen Ikalinen. Historiallinen kertomus Ikalisten, Parkanon ja Kankaanpään pitäjistä. Kangasalan kirjapaino 1974.

Sanomia Turusta, 09.12.1864, nr. 49, s. http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/484116#?page=2Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot

Sanomia Turusta, 17.02.1865, nr. 7, s. http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/483252#?page=2Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot

Suuret nälkävuodet koettelivat Suomea 125 vuotta sitten. Väestö hupeni 270 000 ihmisellä. Maaseudun Tulevaisuus 9.11.1993.

Suuret nälkävuodet Ikaalisissa 140 vuotta sitten. Pohjois-Satakunta 3.7.2008.

 

Haikaran talon tarina osa VI

Matts Johansson Haikara (talonhaltijana 1831-1858)

talonpoikaista-kansaa-vaasan-seudulta
Talonpoikaista kansaa Waasan seudulta.  Landtfolk från Wasa trakten. Postikortti vuodelta 1918. Juuson Kalliokosken kokoelmat.

Seuraavaksi Haikaran taloa asui Matts Johansson Haikara (s. 20.2.1810 – k. 1.10.1882), jolle talo siirtyi 22.8.1831 allekirjoitetulla asiakirjalla edelliseltä omistajalta Henric Johansson Haikaralta (ent. Vilppo). Matts Johansson Haikara oli talonhaltijana 1798–1818 olleen Johan Simonsson Haikaran (s. 24.5.1774 – k. 22.9.1818) ja tämän puolison Britan (s. 8.7.1777 – k. 13.10.1820) poika ja näin ollen Haikara tuli jälleen suvun haltuun. Matts ja hänen kaksi veljeään Johannes (s. 2.1.1813) ja Gustaf (s. 29.6.1817) olivat alaikäisiä vanhempiensa kuollessa. Veljekset varttuivat isäpuolensa Henric Haikaran ja tämän puolison Anna Maria Mattsdotterin hoivissa.

Matts Johansson Haikaran ja hänen isäpuolensa Henric Johansson Haikaran välillä käydystä Haikaran tilan omistajanvaihdosta koskevasta käsittelystä kertovan asiakirjan mukaan täysi-ikäiseksi tullut, 21-vuotias Johannes-veli kuittasi perintönsä rahana. Alaikäisen, vasta 14-vuotiaan Gustaf-veljen holhooja talollinen Adam Johansson Nickilä puolestaan antoi kirjallisen suostumuksen käsittelylle. Matts Johansson osaltaan sitoutui siihen, että Henric Johansson sai asua talossa seuraavaan syksyyn asti. Sen jälkeen kun hallintaoikeus siirtyi Matts Johanssonille, niin hänen isäpuolensa sai pellot nimeltä Sillankorvan moisio, Ojan suun nittu ja Papenoisen kyttan sekä oikeuden raivata lisää peltoa. Lisäksi Henric Johansson sai rakentaa tarpeelliset rakennukset Sillankorvan moisioon ja puutavaraa rakentamista varten takametsästä ja etumetsästä polttopuuta. Muutoin puuta sai vetää takametsästä. Henric Johansson sitoutui antamaan Matts Johanssonille nuoren valakkahevosen (vallak häst) eli ruunan ja lehmän sen jälkeen kun talo siirtyi hänelle. Lisäksi mainitaan, että Henric Johanssonille jäi oikeus käyttää viinapannua (bränvins pannan) kaikkiin hänen tarpeisiinsa.

Mainittakoon tässä yhteydessä, että 1830-luvulla viinapannut saivat vielä porista maaseudulla kaikessa rauhassa. Paloviinan kotitarvepoltto oli ollut sallittua vuodesta 1787. Paloviinan valmistus oli sidottu maanomistukseen (Transumt ur Kongl. Stadga och Fördordning på hvad sätt med tillwerkning, transport och försäljning af bränwin kommer att förhållas ifrån och med år 1801; den 15 Juni 1800.). Paloviina sai valmistaa sitä enemmän mitä suurempi talon manttaaliluku oli. Valmistusmäärää mitattiin kannuittain (kannu = 2 tuoppia = 2,6 litraa). Myöhemmin paloviinan kototarvepolttoa rajattiin ja se lakkautettiin kokonaan vuonna 1865 annetulla Keisarillisen Majesteetin Armollisella Asetuksella palowiinan walmistuksesta, myymisestä, warustossa-pidosta ja kuljetuksesta Suomessa (Suomen Suuriruhtinaanmaan Asetus=Kokous No 6.).

Saatuaan Haikaran talon Matts avioitui 9.11.1833 Juhtimäen kylästä kotoisin olevan Maria Lena Jöransdotter Kukkasniemen (Kuckasniemi) (s. 21.5.1814 – k. 22.6.1867). Maria Lenan nimi esiintyy myös muodossa Maijastina, Maja Lena ja Helena) Maria Lenan vanhemmat olivat Ikaalisten talonhaltijaluettelon mukaan Johan Simonsson Kukkasniemi (s. 22.5.1779 – k. 19.4.1863) ja Maria Jöransdotter Hirvijoki (s. 7.3.1780 – k. 27.10.1805). Mattsilla ja Maria Lenalla oli ainakin lapset Matts Ephraim, Ester, Eeva, Vilhelmiina, Eeva Severiina, Gustaf Mauritz, Gustaf Mauritz, David, Nestor, Elina Vilhelmiina ja Adam.

Kukkasniemi oli alun perin torppa, josta muodostui myöhemmin uudistalo. Lisätietoa Kukkasniemestä löytyy Matti Vuorikosken kirjoittamasta teoksesta Seitsemisen kylät – Sisättö ja Vaho – Kylät erämaan laidalla (2014, s. 270 ja s. 225). Kukkasniemestä on lohkottu Kauppila ja Lehtola, joista  löytyy lisätietoja teoksesta Suuri maatilakirja II Turun ja Porin lääni, Satakunta (1964, s. 264). Hakuteoksen laatimisajankohdan mukaisen tiedon perusteella Kauppilan kokonaispinta-ala on 54,00 ha, josta 33,93 ha metsää ja 12,08 ha peltoa.  Lehtolan (1964, s. 277) pinta-alaksi mainitaan 102,44 ha.

Lapset:

  1. Matts Epfraim (s. 10.9.1833 – k. 29.2.1888) lähti vuonna 1854 rengiksi setänsä Gustaf Johansson (ent. Haikara) luokse Vatsiaisten kylän Raittilaan. Sieltä hän siirtyi vuonna 1855 kotikyläänsä Ala-Uparille ja edelleen sieltä 1856 Rantalaan. Tämän jälkeen hän siirtyi rengiksi Haikaran Nikkolaan. Nikkolan nimi on yliviivattu Ikaalisten kirkonkirjassa 1864–1883 ja kirjoitettu tilalle Rantala. Matts avioitui 11.9.1875 Iso-Röyhiöstä (Juhtimäki) kotoisin olevan Wilhelmina Peltoniemen s. 24.11.1845 tai 11.6.1845 – k. ?) kanssa. Wilhelminan vanhemmat olivat Johan Gustaf Johansson Peltoniemi (s. 6.12.1818 – k. 25.4.1882) ja Eva Justina Johansdotter Toijanen (s. 29.3.1824 – k. 4.8.1881). Wilhelminalla oli ennestään kaksi lasta Frans Johan Vilhelminasson (s. 39.9.1869 k. ?) ja Hilma Vilhelminasdotter (s. 25.8.1871 – k. ?). Perheeseen syntyi Nikkolassa neljä lasta David Mattsson (s. 7.10.1874 – k. 27.12.1875), Wilhelmina Karolina Mattsdotter (s. 9.6.1876 k- k. ?), David Valentin Mattsson (s. 9.2.1880 – k. 17.3.1883) ja Taavetti Valentin Mattsson (s. 17.8.1883 – k. ?). Perhe muutti myöhemmin Sipsiön Vähä-Eskelin Kulmala nimiseen paikkaan. Siellä syntyi yksi lapsi Miina Mattsdotter (s. 4.1.1887 – k. 28.4.1893).

Matts Ephraim Haikara kuoli Vähä-Eskelin Kulmalassa 29.2.1888. Wilhelmina meni uudelleen naimisiin 23.5.1891. Uusi puoliso on Jeremias Liisanpoika (s.12.1.1831 – k.15.9.1905).  Wilhelminan ja Matts Ephraim Haikaran yhteisistä lapsista ainoa eloonjäänyt poika Taavetti Valentin (s. 17.8.1883) lähti vuonna 1899 rengiksi Kilvakkalan Heikkilän Mettälään. Sieltä hän siirtyi samana vuonna Kilvakkalan Alasoinin Räystälään, mistä hän palasi vuonna 1903 takaisin edellä mainittuun Mettälään. Hieman tämän jälkeen Taavetin isäpuoli Jeremias kuolee 15.9.1905, minkä jälkeen hänen äitinsä vaiheista ei ole esittää tässä tarkempia tietoja.

Taavetti käytti sukunimeä Kulmala ja hän avioitui 29.7.1906 Kilvakkalasta kotoisin olevan Eva Aleksandra Otontytär Ketolan (s. 26.3.1880) kanssa, jolla on ennestään yksi poika. Taavetti Valentin siirtyi perheensä kanssa vuonna 1909 Kilvakkalan Nygårdille muonarengiksi, missä heille syntyi ainakin kolme lasta. Perheen myöhemmistä vaiheista ei ole tässä toistaiseksi esittää tarkempia lisätietoja.

  1. Ester (s. 19.3.1835 – k. 19.11.1905) avioitui naapuritalosta kotoisin olevan Nicodemus Johansson Yli-Uparin (s. 6.6.1827 – k. 24.3.1866) kanssa 24.9.1854. Nicodemuksen vanhemmat olivat Johan Johansson Yli-Upari (s. 15.3.1798 – k. 15.1.1863) ja Viljakkalasta kotoisin oleva Maria Mattsdotter Uppa (s.15.3.1796 – k. 20.12.1842). Asiakirjojen perusteella näyttä siltä, että perhe asui aluksi Ala-Uparilla mutta muutti myöhemmin Esterin kotitalon Haikaran alaisuuteen kuuluvaan Nikkola nimiseen paikkaan. Haikara ja Nikkola on yliviivattu Ikaalisten kirkonkirjasta 1874–1883 ja korvattu Rantalalla ja edelleen vuosina 1891–1900 Rantalan alla olevalla Ylisellä sekä Myllymäellä. Esterillä ja Nicodemuksella oli ainakin viisi lasta. Esterillä oli vielä yksi lapsi Nicodemuksen kuoleman jälkeen.
  2. Eeva (s. 25.8.1837 – k. 2.5.1838)
  3. Vilhelmiina (s. 6.2.1839 – k. 2.11.1839)
  4. Eeva Severiina (s. 6.7.1840 – k. 3.1.1903) lähti aluksi piikomaan naapuritaloon Yli-Uparille, mistä hän siirtyi Sipsiön kylän Haimalle, missä hän avioitui 7.10.1860 Sydänmaalta kotoisin olevan renki Carl Nicodemusson Kortesluoman (s. 4.10.1835 – k. 12.12.1908). Perhe muutti Haikaralle 1861 ja siirtyi asumaan Luhalahden Rantalan (Haikara B) maille vuonna 1862 Kulmala nimiseen paikkaan, missä heille syntyy kolme tytärtä:
    1) Mathilda (Thilda) (s. 19.2.1862 – k. 12.7.1862)
    2) Eva (s. 27.4.1864 – k. ?) avioitui 22.3.1884 ilmeisesti Viljakkalan Inkulasta kotoisin olevan renki Taavetti Efraim Mikonpoika Kauppilan kanssa, Perhe muutti ilmeisesti Viljakkalaan vuonna 1887. Perheen myöhemmistä vaiheista ei ole tässä toistaiseksi esittää tarkempia tietoja.
    3) Jolanda (Julanta) (s. 29.4.1866 – k. ?) lähti piiaksi Sipsiön Iso-Eskelille ja sen jälkeen Kolkon Niemelle, mistä hän siirtyi takaisin Luhalahteen Rantalan Myllymäkeen. Jolanda avioitui 7.12.1887 nahkuri David Gustafsson Huopion (s. 28.6.1853 – k. ?) kanssa. Huopio on merkitty Ikaalisten kirkonkirjassa 1891–1900 kuuluvaksi Köntin talolle. Davidin vanhemmat ovat Gustaf Simonsson ja Greta. Jolandalla ja Davidilla oli ainakin viisi lasta. Perheen myöhemmistä vaiheista ei ole tässä toistaiseksi esittää tarkempia tietoja.
    Lapset:
    1) Verner (s. 13.7.1888 – k. 27.1.1896)
    2) Emma Vilhelmiina (s. 11.11.1892 – k. ?)
    3) Emmi Maria (s. 15.9.1896 – k ?.)
    4) Eino (s. 27.6.1908 – k. ?)
    5) Elli Emilia (s. 19.11.1910 – k. ?)
    Perheen asuinpaikkansa nimenä esiintyy Ikaalisten kirkonkirjan 1867–1873 mukaan Rantalan Wiitamäki, missä heille syntyy kaksi poikaa ja myöhemmin kolme tytärtä:
    4) Karl Viktor (s. 14.9.1869 – k. ?) lähti vuonna 1889 ilmeisesti Viljakkalaan, mistä saapui takaisin kotiinsa Rantalan Myllymäkeen. Vuonna 1891 hän lähti rengiksi Iso-Röyhiön Pentille ja palasi vielä samana vuonna takaisin Luhalahteen. Tämän jälkeen hän jäi asumaan Luhalahden Rantalan Myllymäen yhteydessä sijainneeseen Mylläri nimiseen paikkaan. Hän avioitui 4.9.1902 Viljakkalasta vuonna 1902 tulleen Hilma Vilhelmiina Taavetintyttären (s. 28.4.1872) kanssa. Perheessä oli ainakin kolme lasta.
    5) David Ivar (s. 20.12.1871 – k.) asui Luhalahdessa avioituen 17.4.1899 ilmeisesti Ala-Uparilla piikana olleen Wilhelmiina Teemuntytär Kikkerän (s. 26.7.1872) kanssa. Miinalla oli ennestään yksi tytär. Perheessä oli tämän lisäksi ainakin neljä lasta. Asuinpaikkana perheellä oli Luhalahden Rantalan Myllymäen yhteydessä sijainnut Mäkelä niminen paikka
    Lapset:
    1) Wilhelmiina (s. 9.2.1892 – k. ?)
    2) Werner (s. 19.6.1899 – k. ?)
    3) Emma (s. 18.2.1901 – k. ?)
    4) Oiva s. (4.4.1905 – k. ?)
    Anni s. (12.9.1908. – k. ?)6) Matilda (s. 4.1.1874 – k. 13.10.1893)
    7) Amanda (s. 24.3.1876 (hätäkastettu) – k. 24.3.1876)
    8) Emma Josefina (s. 25.11.1883 – k. 11.3.1885)Perheen asuinpaikan nimenä esiintyy Ikaalisten kirkonkirjan 1884–1890 mukaan Rantalan Myllymäki. Perheen myöhemmistä vaiheista ei ole tässä toistaiseksi esittää tarkempia tietoja.
  5. Gustaf Mauritz (s. 26.7.1844 – k. 8.2.1845)
  6. Gustaf Mauritz (s. 15.10.1845 – k. 16.1.1919) oli renkinä mm. Yli-Uparilla. Hän avioitui 16.12.1867 Vatsiaisten kylästä kotoisin olevan Ida Karolina Isacsdotter Luukkaan (s. 9.11.1843 – k. 25.12.1881) kanssa. Idan vanhemmat olivat Vatsiaisten Iso-Luukkaan Isac Isacsson Oksjoki (Oxjoki) (s. 20.9.1810 – k. 3.12.1861) ja Maria Sophia Johansdotter Bräck (s. 3.8.1815 – k. 14.3.1868). Heillä oli ainakin kolme lasta. Lapsista Karl Viktor (s. 16.11.1873) avioitui 3.12.1906 Aina Marian (s. 13.1887) kanssa ja perheessä oli ainakin viisi lasta, joista osa asui myöhemmin Luhalahdessa tai sen läheisyydessä. Karl Viktorin sisar Wilhelmina (s. 10.9.1879) puolestaan avioitui 29.10.1899 ilmeisesti Luhalahden Köntillä olleen palkollisen Matti Vierikon (s. 10.4.1877) kanssa. Matti oli tullut Ikaalisiin vuonna 1888 Alavudelta. Perheellä oli ainakin seitsemän lasta, joista lähes kaikki muuttivat 1920- ja 1930 -luvuilla pois Luhalahdesta.
  7. David (s. 22.6.1848 – k. ?) lähti ilmeisesti Viljakkalaan vuonna 1866, eikä hänen vaiheistaan ole tässä esittää tarkempia tietoja.
  8. Nestor (s. 15.3.1851 – k. 9.5.1851)
  9. Elina Vilhelmiina (s. 20.5.1852 – k. 28.9.1852)
  10. Adam (s. 27.2.1855 – k. 21.5.1920) oli renkinä useissa eri taloissa vuosina 1817–1883, viimeksi Leutolan Isotalossa. Hän avioitui 25.2.1883 Leutolan kylästä kotoisin olevan Maria Paulina Henrikintytär Hakalan (s. 2.4.1851 – k. 14.2.1943) kanssa. Adam ja Maria muuttivat Kallionkielen kylän Hiitelän talon Niemen torppaan. Perheessä oli ainakin neljä lasta:
    1) Taavetti Edvin (s. 11.8.1883 – k. ?)
    2) Viktor Edvard (s. 9.7.1886 – k. 9.4.1905)
    3) Lyyti Maria (s. 31.5.1889 – k. 13.8.1938)
    4) Eino Henrik (s. 8.6.1898 – k. ?)Lisätietoja Adamin ja Marian vaiheista: Lumia, Margit (2008). Ikaalisten Leutolan kylän kantatalot. Sukututkimuksia 14. Sivu 235–237 Taulu 67. HAKALA.

Haikaran talon tarina osa V

vanrikki-stoolin-tarinat
Suomen sodan 1808–1809 aikaan Haikaraa isännöi Johan Johansson Haikara. Postikorttikuvassa Suomen sodassa taistellut luutnantti Jakob Henrik Zidén (1785–1808), joka esiintyy henkilöhahmona Johan Ludvig Runebergin runoteoksessa Vänrikki Stålin tarinat. Zidén kaatui Koljonvirran taistelussa. Juuso Kalliokosken kokoelmat.

Johan Johansson Haikara (talonhaltijana 1798–1818)

Johan Simonsson Haikaran jälkeen Haikaran isännäksi tuli hänen poikansa Johan Johansson Haikara (s. 24.5.1774 – k. 22.9.1818). Hän avioitui Ikaalisten talonhaltijaluettelon mukaan vuonna 1799 Vähä-Röyhiön kylästä kotoisin olevan Brita Henricsdotter Yli-Laurilan (s. 8.7.1777– k. 13.10.1820). Britan vanhemmat olivat Henric Henricsson Yli-Laurila (s. 23.10.1746 – k. 1.2.1815) ja Walborg Andersdotter Pakkanen (Packain) (s. 8.1.1747 – k. 12.9.1818) Miettisten kylästä. Johanilla ja Britalla oli ainakin lapset Maria Sophia, Mathias, Johan, Justina, Maria, Matthias, Johannes ja Gustaf.

Ylilaurilasta löytyy lisätietoja hakuteoksesta Suuri maatilakirja II Turun ja Porin lääni, Satakunta (1964, s. 311), jonka mukaan Ylilaurilan kantatilan kokonaispinta-ala on 120,67 ha, josta 99,87 ha metsää ja 12,35 ha peltoa. Pakkasen (1964, s. 288) kokonaispinta-ala on 144,57 ha, josta metsää 127,40 ha ja peltoa 12,20 ha.

Lapset:

  1. Maria Sophia (s. 1.11.1799 – k. 14.9.1800)
  1. Mathias (s. 30.4.1801 (huom! kastettu 3.5.1801 Viljakkalassa) – k. 30.12.1801)
  1. Johan (s. 18.1.1803 – k. 25.8.1810)
  1. Justina (s. 4.12.1805 – k. 11.7.1815)
  1. Maria (s. – k. 27.12.1808 – k. 23.12.1808)
  1. Mathias (Matts) (s. 20.2.1810 – k. 1.10.1882) toimi myöhemmin isänsä jälkeen Haikaran isäntänä.
  1. Johannes (s. 2.1.1813 – k. 5.3.1845)
  1. Gustaf (s. 29.6.1817 – k. 9.3.1872) lähti isännäksi Vatsiaisten kylään (Watsiais) Raittilaan avioituen 27.6.1841 Maria Johansdotter Raittilan kanssa (s. 8.1.1822 – k. 21.5.1893). Marian vanhemmat olivat Ikaalisten talonhaltijaluettelon mukaan vuonna 1818 vihityt Johannes (Johan) Henricsson Raittila (s. 29.8.1794 – k. 26.2.1843) ja Ester Caisa Jacobsdotter (s. 1795 – k. 23.8.1841). Raittilasta löytyy lisätietoja teoksesta Suuri maatilakirja II Turun ja Porin lääni, Satakunta (1964, s. 292). Hakuteoksen laatimisajankohdan mukaisen tiedon perusteella Raittilan kokonaispinta-ala on 76,77 ha, josta 60,03 ha metsää ja 12,4 ha peltoa. Raittila on erotettu Talosen tilan maista.

Henric Johansson Vilppo (talonhaltijana 1819-1820 ja 1821-1830)

Puolisonsa Johan Johansson Haikaran kuoleman (k. 22.9.1818) jälkeen leski Brita Henricsdotter vihittiin 18.10.1819 toiseen avioliittoon. Hänen puolisokseen tuli Riitialan kylästä kotoisin oleva Henric Johansson Vilppo (s. 27.12.1783– k. 10.12.1863). Henricin vanhemmat olivat Johan Henricsson Vilppo (s. 25.11.1744 . k. 2.11.1821) ja Anna Johansdotter Alavakeri (s. 13.9.1742 – k. 1.8.1794). Lisätietoa Henric Vilpon suvusta sivustolla: http://www.phnet.fi/public/ojala/ojala%20esivanhemmat.htm#alku (Taulu 71).

Riitialan Vilposta ja Alavakerista löytyy lisätietoa hakuteoksesta Suomen maatilat III osa (1932), jonka mukaan Vilpon kokonaispinta-ala on 172,06 ha ja Ala-Vakerin kokonaispinta-ala on 235,00 ha, josta 175,9 ha metsämaata, 39,00 ha peltoa, 15,00 ha joutomaata, 5,0 ha luonnonniittyä ja 0,1 ha puutarhaa.

Henric jäi kuitenkin pian leskeksi, sillä Brita kuoli 13.10.1820 synnyttäessään lapsen, joka sai nimen Maria ja joka kuoli 15.10.1820.

Puolisonsa Britan kuoleman jälkeen leski Henric Haikara jäi isännäksi Haikaralle ja hänet vihitiin 14.10.1821 toiseen avioliittoon. Haikaran uudeksi emännäksi tuli Kurkelan kylästä kotoisin oleva Anna Maria Mattsdotter Iso-Tiirikka (s. 14.11.1795 – k. 6.12.1864). Anna Marian vanhemmat olivat Ikaalisten talonhaltijaluettelon mukaan Matts Mattsson Iso-Tiirikka (s. 4.3.1769 – k. 15.3.1813) ja Vatulasta kotoisin oleva Walborg Mattsdotter Ala-Kukko (s. 3.5.1768 – k. 23.11.1856). Anna Marialla oli kytkentä Haikaran sukuun, sillä hänen isän puoleinen isoäitinsä oli Haikaralta Iso-Tiirikkaan emännäksi tullut Maria Simonsdotter Haikara (s. 20.12.1740 – k. 20.8.1781) ja josta löytyy lisätietoa Haikaran talon tarinasta osa III. Mahdollisesti tällä tavoin haluttiin turvata se, että Haikara pysyy suvun piirissä, koska edellä mainitut Haikaraa asuneet Henric ja Brita olivat molemmat tulleet Haikaralle muualta. Henricin perhe muutti asumaan Haikaran Sillanpäähän vuonna 1844. Sillanpää sijaitsi luultavasti Luhalahden Huopion suunnalla, joksi isoäitini Anna-Liisa Kalliokoski (os. Ylinen) kutsui ”Luhalahden keskustaa”. Henricillä ja Britalla ja oli ainakin lapset Justina, Maria, Ester, Ester ja Maria.

Lapset:

  1. Justina (s. 9.5.1822 – k. 11.10.1822)
  1. Maria (s. 10.10.1823 – k. k. 28.9.1858) avioitui 25.10.1845 Helteen kylän Alaselta kotoisin olevan (Fost:S:n) Jacob Elias Jacobssonin (s. 29.9.1823 – k. 12.2. 1868) kanssa. Jacobin vanhemmat (vihitty 20.10.1822) Jacob Johansson Alanen (s. 23.7.1799 – k. 30.4.1862) ja Maria Christina Andersdotter Rahkola (s. 23.2.1806 – k. 26.2.1838) asuivat Ikaalisten talonhaltijaluettelon mukaan Ikaalisten Ala-Rahkolaa. Jacob Johanssonin vanhemmat olivat Johan Ericsson Alanen (s. 23.12.1761 – k- 22.8.1831) ja Margretha Henrcisdotter Siurunen (s. 3.8.1762 – k. 10.4.1838). Maria ja Jacob olivat muuttaneet vuonna 1847 Kovelahden kylän Leponiemeen. Marialla ja Jacobilla oli ainakin kuusi lasta, jotka kaikki kuolivat vuosina 1855-1868. Marian kuoleman jälkeen Jacob avioitui uudelleen mutta myös hänen toinen puolisonsa ja heidän neljä lastaan kuolivat kaikki vuonna 1868.

Leponiemestä löytyy lisätietoja hakuteoksesta Suuri maatilakirja II Turun ja Porin lääni, Satakunta (1964, s. 277), jona mukaan kokonaispinta-ala on 144,55 ha, josta 72,2 ha metsää ja 16,57 ha peltoa. Helteen kylän Alasen kokonaispinta-ala on 115,51 ha, josta metsää 91,57 ja peltoa 19,56 ha (1964, s. 246). Ikaalisten kylän Rahkolan kokonaispinta-ala on 113,02 ha (1964, 291).

  1. Ester (s. 10.6.1826 – k. 27.11.1827)
  1. Ester (s. 1.5.1828 – k. 30.6.1866) synnyttää Ester-nimisen (s. 10.2.1854 – k. 11.2.1854) asuessaan vielä vanhempiensa kanssa Haikaran Sillanpäässä. Ester avioitui 7.2.1858 Sipsiön kylän Haiman talon mailla asuvan Elis Spång nimisen sotilaan N:o 62 (s. 18.5.1838 – k. ?). kanssa. Heillä oli kaksi lasta, jotka kuolivat nuorena. Esterin kuoleman jälkeen Elis avioitui 26.12.1869 Vahojärveltä kotoisin olevan Anna Stina Mickhelsdotter Hankalan (Hangala) (s. 27.8.1838 – k. ?) kanssa ja heillä oli ainakin kolme lasta. Perhe asui Rantalan talon mailla. Alkuvuodesta 1877 Elis, Anna Stina ja heidän poikansa Arvid (s. 18.8.1872) muuttivat Tampereelle. Heille syntyi Tampereella poika Julius (s. 27.7.1877). Perhe on merkitty Tampereen tuomikirkkoseurakunnan kirkonkirjassa asuvaksi Mustalahden olutpanimolla (Ölbryggreriet i Mustalahti). Elis oli työmiehenä olutpanimolla ja hänen mainitaan olleen entinen tarkka-ampuja. Perheen myöhemmistä vaiheista ole esittää tässä tarkempia tietoja.

tampere
Postikorttikuva Tampereelta vuodelta 1912. Juuso Kalliokosken kokoelmat.

Mustalahden olutpanimon tai oluttehtaan perusti vuonna 1854 apteekkari Anders Wilhelm Tennberg. Panimo rakennettiin Näsijärven rannalle, Kortelahden ja Mustalahden välisen niemen päähään. Tennberg kuoli vuonna 1856 ja panimo siirtyi hänen pojalleen Axel Fredrik Tennbergille. Nuorempi Tennberg myi tehtaan kruununvouti Johan Fredrik Lagerbladille, jonka aikana oluen myynti lisääntyi. Vuonna 1867 panimon ostivat panimomestari Sippel ja kirjanpitäjä Schogster. Vuonna 1869 panimo oli myytävänä konkurssihuutokaupalla. Panimon osti tuolloin Suomen yliopisto. Tämän jälkeen panimo siirtyi oluenpanija Rübmanille ja edelleen myöhemmin jyväkyläläisille Johnssonille ja Valtoselle.

Panimolaitoksen yhteyteen oli avattu vuonna 1859 Tampereen ensimmäinen oluttupa, jossa olutta myytiin yleisölle. Tehtaan paikan louhimisen jälkeen niemen kärkeen oli jäänyt korkea ja äkkijyrkkä Mammannokka niminen kallio. Mustalahden puolella oli Myllypytinki, jonka mallasmyllyä käytti hevoskierto. Kortelahden puoleisella sivulla oli puolestaan asuinrakennuksia, missä Luhalahdesta oluttehtaan työmieheksi vuonna 1877 tullut Elis Spång ilmeisesti perheineen asui. Mustalahden olutpanimo purettiin vuonna 1904.

Lisätietoa Mustalahden olutpanimosta:

Voionmaa, Väinö, 1929. Tampereen kaupungin historia II. Tampereen historia Venäjän vallan ensipuoliskon aikana.
Mustalahden olutpanimo. Tampereen keskustan rantojen käytön historia 1700-luvulta lähtien. Tampereella Tampereen kaupungin kustantama. Tampereen kaupunki. Maankäytön suunnittelu 2013. ID 693 163. http://www.tampere.fi/liitteet/t/6FPQmeF03/rantojenkaytonhistoria.pdf
Mustalahden oluttehdas. BeerFinland.com -sivusto panimohistoriaan ja keräilyyn.
http://www.beerfinland.com/suomen_panimot/tampere.htm

  1. Marian (s. 15.3.1830) vaiheista ei ole tässä toistaiseksi esittää tarkempia tietoja.

Haikaran talon tarina osa IV

haikaran-sijaintipaikka-2016
Luhalahden entinen kylänraitti kesällä 2016. Haikara A sijaitsi vasemmalla ja Haikara B eli Rantala sijaitsi oikealla. Taustalla vasemmalla näkyy Köntti ja oikealla Ala-Upari. Kuva: Juuso Kalliokoski.

Haikaran talon tarina jatkuu. Tässä yhteydessä haluan tuoda esiin, että blogissa olevat tiedot perustuvat alkuperäisiin Ikaalisten kirkonkirjoihin ja Ikaalisten kirjaston mikrofilmeihin, joiden avulla olen tehnyt sukututkimusta 1990-luvulla. Tämän jälkeen olen täydentänyt tietoja vertailemalla ja etsimällä lisätietoa talonhaltijaluetteloiden, Suomen Sukutukimusseuran Historiakirjat – HisKi-hakuohjelman, Suomen Sukuhistoriallisen Yhdistys ry:n, Digihakemiston sekä muiden sähköisesti saatavilla olevien tietolähteiden avulla. Lisäksi olen hyödyntänyt muuta kirjallista lähdemateriaalia, jota ei ole saatavissa verkosta. Kirjalliset lähteet mainitaan erikseen kussakin asiayhteydessä.

Käytän blogissa mahdollisimman paljon sellaista asiakirja- ja kuvamateriaalia, jota löytyy omista kokoelmistani. Blogini kuvia ja tietoja voit lukijana tallentaa toki omaan käyttöösi mutta niiden käyttäminen edelleen missä tahansa sähköisessä tai kirjallisessa julkaisussa taikka muulla tavoin levittämämällä kuten julkaiseminen sähköisesti esimerkiksi jossain keskusteluryhmässä edellyttää aina erillistä lupaa. Lupaa voit kysyä ottamalla minuun yhteyttä sähköpostilla haikarat@icloud.com ja kertomalla, mihin tarkoitukseen kuvaa olisi tarkoitus käyttää. Lisäksi luvan saaminen edellyttää, että alkuperäinen lähde mainitaan.

Johan Simonsson Haikara

Simon Jöransson Haikaran jälkeen Haikaran isännäksi tuli hänen poikansa Johan Simonsson Haikara (s. 20.5.1744 – k. 29.3.1793). Hänen puolisonsa oli naapurikylästä kotoisin oleva Walborg Andersdotter Helde eli Helle (Alanen) (s. 21.1.1749 – k. Ikaalisten talonhaltijaluettelon mukaan vuonna 1830). Ikaalisten talonhaltijaluettelon mukaan Walborgin vanhemmat Anders Mattsson Toivonen (s. 26.11.1701 – k. 3.1.1799) ja Lisa Ericsdotter Iso-Iitu (s. 1.11.1711 – k. 22.2.1791) isännöivät Helteen toista puolikasta Alasta. Johan ja Walborg vihittiin 28.1.1768 ja heillä oli ainakin lapset Georgius, Brita, Johannes, Johannes, Simon, Georgius, Matts, Jöran ja Maria.

Lapset:

  1. Georgius (Jöran) (s. 9.3.1769 – k. 21.10.1769)
  1. Brita (s. 27.9.1770 – k. 6.4.1848) avioitui 8.10.1797 Michel Thomasson Innmanin (s. 30.9.1771 – k. 6.12.1832) kanssa. Michel oli syntynyt Karkussa. Michelin isä oli Thomas Johansson Innman (s. 5.11.1737 – k. 15.7.1800). Sukunimi esiintyy jäljempänä muodossa Inman. Thomasin puoliso oli Höytölän kylästä kotoisin oleva Margetha (Greta) Ericsdotter Ryödi eli Ryöti (s. 26.1. tai 26.2.1731 – k. 1763). Lisätietoa Ryödistä löytyy hakuteoksesta Suuri maatilakirja II Turun ja Porin lääni, Satakunta (1964, s. 295), jonka mukaan kokonaispinta-ala on 112,15 ha, josta 89,00 ha metsää ja 18,5 ha peltoa.

Britan puolison isä Thomas ei ollut alun perin kotoisin Karkusta vaan hänen juurensa olivat itse asiassa Luhalahden kylän Ronkan talosta (Råncka). Thomas oli ammatiltaan rakuuna ja hän asui Karkun Innalan kylän Inna nimisellä ratsutilalla, jonka isäntänä toimi tuolloin Anders Andersson Inna (s. 1722 – k. 1787). Thomas Inman mainitaan Henkirakuunain rykmentin Ylä-Satakunnan komppanian ratsumiesluettelossa vuodelta 1785. Hänen numeronsa komppaniassa oli 122.

Karkun ratsutiloista kertovan Wäinö Selanderin (1886-1973) tutkimuksen mukaan Karkussa oli aikoinaan useita ratsutiloja. Ratsutiloiksi muodostuivat  seudun suurimmat talot, joiden osalta voitiin pitää varmana, että ne pystyivät täyttämään ratsutilalta vaadittavat edellytykset. Tilan alkuperäinen nimi Inna tai Ynna esiintyy esimerkiksi jo vuoden 1488 Kallialan (Tyrvään) kirkon tileissä. Ensimmäinen Innan tunnettu omistaja oli Yrjö Niilonpoika vuosina 1540-1565. Edellä mainitun Anders Andersson Innan jälkeen talo jaettiin vuonna 1789 puoliksi hänen kahden poikansa kanssa. Talojen nimiksi tulivat Mäki-Inna ja Inna. Inna oli samalla suvulla 13 polvessa aina vuoteen 1921 saakka.

Innasta oli vuonna 1742 puolet verotaloa ja puolet kruununtaloa. Vuoden 1756 kymmenysveroluettelon mukaan Innan peltomaan pinta-ala oli noin 6,93 ha. Isojaossa peltomaata oli 11,94 ha ja niittyä 26,21 ha. Myös muiden ratsutilojen peltoalat olivat melko pieniä. Inna oli olemassa ratsutilana ratsutilalaitoksen lopettamiseen asti. Innan pinta-ala oli vuoden 1939 maarekisterin mukaan 378,01 ha, josta peltoa 68,52 ha. Lisätietoa Innasta löytyy hakuteoksesta Suuri maatilakirja II Turun ja Porin lääni, Satakunta (1964, s. 388). Inna-suvulle aikoinaan kuuluneen kantatilan kokonaispinta-ala on 87,05 ha, josta 65,00 ha metsää ja 22,00 ha peltoa sekä puutarhaa 0,05 ha.

Listätietoa:
Henkirakuunarykmentti (ks. Thomas Inman)
Koskinen, P. 2008. Katsaus ja ajatuksia Sastamalan kaupungin perustamista edeltävään seitsemän tuhannen vuoden mittaiseen aikaan (ks. Thomas Inman)
juhtimakiRomanttisista maisemamaalauksista tunnetun taidemaalari Werner Holmbergin (1830–1860) piirros Juhtimäen metsämaisemasta vuodelta 1857. Holmberg ilmeisesti kulkenut alueella samaan aikaan, kun hän on hakenut ideoita mm. teoksiin Kyröskoski (1854), Postitie Hämeessä (1860) ja Hämäläinen humalisto (1860), jotka tuovat hyvin esiin alueen maiseman erityispiirteitä. Lähde: http://www.finna.fi

Brita ja Michel asuivat aluksi Haikaralla, mistä he siirtyivät torppareiksi. He olivat uuden Juurijärven torpan ensimmäiset asukkaat. Juurijärvi oli Iso-Röyhiön kylän Talosen torppa. Samaan aikaan oli olemassa myös toinen Juurijärvi, joka oli perustettu Talosen torpaksi aiemmin. Tästä torpasta tuli sittemmin nykyinen Juurijärvi. Ikaalisten kirkonkirjan 1815-1821 mukaan perhe siirtyi Juhtimäen kylän Joentausta nimiseen paikkaan. Heillä oli ainakin poika Johan (s. 11.5.1805 – k. 1.4.1860), joka jatkoi oman perheensä kanssa torpan pitämistä isänsä kuoleman jälkeen. Joentausta nimi on yliviivattu Ikaalisten kirkonkirjassa 1838-1844 ja tilalle tulee Wapaniemi eli Vapaniemi, joka on merkitty kuuluvaksi Iso-Röyhiön kylään. Ikaalisten talonhaltijaluettelosta löytyy lisätietoja Vapaniemen talonhaltijoista.

Juurijärvestä löytyy lisätietoa hakuteoksesta Suuri maatilakirja II Turun ja Porin lääni, Satakunta (1964, s. 259), jonka mukaan kokonaispinta-ala on 58,54 ha, josta 46,47 ha metsää ja 4,71 ha peltoa. Lisätietoa Juurijärvestä vaiheista löytyy myös Matti Vuorikosken kirjoittamasta teoksesta Seitsemisen kylät – Sisättö ja Vaho – Kylät erämaan laidalla (2014, s. 270). Myös Vapaniemestä löytyy lisätietoa hakuteoksesta Suuri maatilakirja II Turun ja Porin lääni, Satakunta (1964, s. 305), jonka mukaan kokonaispinta-ala on 118,04 ha, josta 82,22 ha metsää ja 10,81 ha peltoa sekä luonnonlaidunta 5,2 ha.

  1. Johannes (Johan) (s. 14.3.1773 – k. 4.3.1773)
  1. Johanneksesta (Johan) (s. 24.5.1774 – k. 22.9.1818) tuli isänsä jälkeen Haikaran seuraava isäntä. Asiakirjalähteen mukaan hän osti puolet Haikaran talosta 5/24 manttaalin suuruiseksi verotaloksi 30.8.1797.
  1. Walborg (s. 14.1.1777 – k. 4.7.1844) avioitui 2.6.1800 naapurikylästä kotoisin olevan Marcus Johansson Pertan (s. 3.1.1774 – k. 11.4.1820) kanssa. Marcuksen vanhemmat olivat Ikaalisten talonhaltijaluettelon mukaan Johan Larsson Pertta (s. 8.6.1741 – k. 7.3.1809) ja Walborg Jöransdotter Seppä (s. 28.8.1739 – k. 2.3.1830). Perhe asui Ikaalisten kirkonkirjan 1795-1803 mukaan Helteen kylän Pertalla. Tämän jälkeen he perustivat Pertan talon maille Jokiharju nimisen torpan. Heillä oli ainakin kahdeksan lasta, joista vanhin poika Johan asui torppaa. Jokiharjun kohdalle on merkitty asukkaaksi Johanin veli Matts perheineen. Matts toimi ilmeisesti pitäjänsuutarina.

Jokiharjusta löytyy lisätietoa hakuteoksesta Suuri maatilakirja II Turun ja Porin lääni, Satakunta (1964, s. 259), jonka mukaan kokonaispinta-ala on 42,06 ha, josta 28,8 ha metsää ja 10,08 ha peltoa. Lisätietoa Jokiharjun vaiheista löytyy myös Matti Vuorikosken kirjoittamasta teoksesta Seitsemisen kylät – Sisättö ja Vaho – Kylät erämaan laidalla (2014, s. 270).

  1. Simon (s. 7.3.1779 – k. 24.11.1851) avioitui 30.10.1814 sipsiöläisen torpantyttären Margretha Johansdotter Mäihäniemen (Mäihänjemi torp) (s. 12.10.1784 – k. 30.4.1867 nimellä Greta Johansdotter) kanssa. Ikaalisten kirkonkirjan 1810-1815 mukaan Simon muutti Luhalahden kylän Huopion torppaan. Heillä oli ainakin viisi lasta.
  1. Georgius (Jöran) (s. 11.4.1782 – k. 18.4.1782)
  1. Matthias (Matts) (s. 16.9.1783 – k. 23.8.1867) avioitui 11.10.1812 leski Christina Henricsdotter Koiviston eli Kalmaan (s. 22.11.1784 – k. 3.4.1866) kanssa (Ikaalisten talonhaltijaluettelossa Riutta, Kalmaa). Christinan ensimmäinen puoliso oli Martthias (Matts) Mattsson Riutta (s. 4.3.1780 – k. 31.7.1811), joka isännöin Kalmaan toista osaa Riuttaa (Kalmaa B). Christinan vanhemmat olivat Henricus (Henric) Henricsson (s. 11.3.1753 – k. 15.8.1828) ja Maria Johansdotter Hätävara (s. 14.11.1759 – k. 18.12.1839 nimellä Maja). Lisätietoa Kalmaasta/Koivistosta/Riutasta löytyy Ikaalisten talonhaltijaluettelosta.
  1. Maria (s. 7.4.1787 –k. 22.5.1791)

Haikaran talon tarina osa III

haikaran-talo
Maisema Haikaran mäeltä kohti Kyrösjärveä Luhalahdelle, jonka rannalla Haikara alun perin sijaitsi. Juuso Kalliokosken kokoelmat.

Simon Jöransson Haikara

Jöran Sigfridsson Haikaran jälkeen Haikaran isännäksi tuli hänen poikansa Simon Jöransson Haikara (s. 10.2.1719 – k. 17.3.1789). Hänen ensimmäinen puolisonsa oli Ikaalisten Haapimaan kylässä syntynyt Carin Jöransdotter Vira (Wira) (s. 7.7.1710 – k. 30.9.1757). Carinin vanhemmat olivat Ikaalisten talonhaltijaluettelossa mainitut Jöran Jacobsson Wira (s. 1673 – k. 6.3.1753) ja Margeta Johansdotter (s. 1676 – k. 20.4.1751). Jöran ja Carin avioituivat 9.2.1735 ja heillä oli ainakin lapset Matz, Johan, kaksoset Maria ja Margeta, Johan ja Walborg.

Virasta löytyy lisätietoja hakuteoksesta Suuri maatilakirja II Turun ja Porin lääni, Satakunta (1964, s. 308), jonka mukaan Viran kokonaispinta-ala on 70,00 ha, josta 62,00 ha metsää ja 8,00 ha peltoa.

Lapset:

  1. Matz (s. 18.8.1736 – k. 22.4.1749)
  1. Johan (s. 8.12.1738 – k. 19.4.1739)
  1. Maria (s. 20.12.1740 – k. 20.8.1781) lähti Ikaalisten Kurkelan kylään avioituen 12.4.1760 Matts Jöransson Iso-Tiirikan (Tiirikka) (s. 9.8.1739 – k. 24.3.1788) kanssa. Mattsin vanhemmat olivat Ikaalisten talonhaltijaluettelon mukana Jöran (Jören) Simonsson Tiirikka (Dijricka, Tiricka) (s. 11.4.1709 – k. 4.6.1781) ja Maria Jacobsdotter (s. 15.12.1716 – k. 23.11.1770).

Lisätietoa Tiirikan vaiheista löytyy hakuteoksesta Suuri maatilakirja II Turun ja Porin lääni, Satakunta (1964, s. 301), jonka mukaan kokonaispinta-ala on 150,59 ha, josta 101,72 ha metsää ja 21,83 ha peltoa. Tila on ollut suvulla vuodesta 1730.

  1. Margeta (s. 20.12.1740 – k. 6.7.1741)
  1. Johanista (s. 20.5.1744 – k. 23.3.1793) tuli isänsä jälkeen Haikaran seuraava isäntä niin, että hän hallitsi Haikaraa yhdessä velipuolensa Simon Haikaran kanssa. Johanin hallitsema osa oli Haikara A ja Simonin hallitsema osa Haikara B, joka sai myöhemmin nimen Rantala.
  1. Walborg (s. 27.1.1748 – k. 22.2.1748)

Puolisonsa Carin Jöransdotterin kuoleman (k. 30.9.1757) jälkeen Jöran Sigfridsson Haikara avioitui uudelleen 1.11.1758. Hänen toinen puolisonsa oli Sipsiön naapurikylästä kotoisin oleva Maria Jöransdotter Vähä-Eskeli (Lil Eskeli) (s. 26.5.1736 – k. 21.3.1789). Marian vanhemmat olivat Jöran Johansson Vähä-Eskeli (s. 22.2.1701 – k. 11.5.1781) ja parkanolainen Lisa Mattsdotter Naskali (s. 19.10.1699 – k. 1.5.1753). Jöranilla ja Marialla oli ainakin lapset Maria, Simon, Johan, Maria, Matts ja Johan.

Lapset:

  1. Maria (s. 12.8.1760 – k. 29.10.1761)
  1. Simonista (s. 8.11.1762 – k. 5.2.1845) puolestaan tuli Haikaran talon toisen puolikkaan (Haikara B) isäntä luultavasti vuodesta 1789 lukien, jolloin hänen isänsä Simon Jöransson Haikara kuoli. Haikaran toista talonpuolikasta kutsutaan asiakirjalähteissä toiseksi Haikaraksi (ruots. andra Haikara). Asiakirjalähteen mukaan Simon Simonsson osti Rantalan 5/24 manttaalin suuruisen osuuden Haikaran talosta verotaloksi 6.6.1791.

Palaan myöhemmin Haikaran toisen puolikkaan eli Rantalan talon ja sen asukkaiden yksityiskohtaisempiin vaiheisiin.

  1. Johan (s. 10.1.1766 – k. 9.10.1769)
  1. Maria (s. 29.7.1768 – k. 2.5.1856) lähti Luhalahdesta Vilpusniemen torppaan. Hän avioitui 1.10.1786 Georgius (Jöran) Pettersson Filpusniemen kanssa (s. 19.4.1759 – k. 7.3.1833). Vilpusniemi oli alun perin Luhalahden kylän Ronkan talon torppa, jonka ensimmäiset asukkaat olivat edellä mainitun Jöran Petterssonin vanhemmat. Vilpusniemi on mielenkiintoinen paikka erityisesti sen vuoksi, että asiakirjalähteiden perusteella sinne siirrettiin Ronkan talo sen jälkeen kun Luhalahden kylän isojaon järjestelyt tulivat lopullisesti voimaan.

Lisätietoa Vilpusniemen vaiheista löytyy hakuteoksesta Suuri maatilakirja II Turun ja Porin lääni, Satakunta (1964, s. 308). Vilpusniemi esiintyy teoksessa nimellä Vilpus. Vilpuksen kokonaispinta-ala on 22,75 ha, josta 9,15 ha metsää ja 13,13 ha peltoa. Lisätietoa Vilpuksesta löytyy myös Matti Vuorikosken kirjoittamasta teoksesta Seitsemisen kylät – Sisättö ja Vaho – Kylät erämaan laidalla (2014, s. 337).

  1. Matthias (Matts) (s. 8.2.1772 – k. ?)
  1. Johannes (Johan) (s. 25.8.1775 (syntymäaika vaihtelee eri lähteissä) – k. 31.5.1811) avioitui 8.7.1804 ilmeisesti Helteen kylän Helteen talossa (Helde) piika Maria Jöransdotter Kortehiston (jäljempänä Korttehisto) kanssa (s. 28.9.1780 – k. 13.1.1846). Johan ja Maria asuivat Kiviniemessä, joka oli Haikaran talon torppa. Haikaran poika saattoi olla torpan perustaja tai hän sai sen asuttavakseen. Kiviniemi sijaitsi Haikaran talon silloisella Vilpusniemenmaa nimisellä ulkopalstalla.

Korttehisto puolestaan oli Helteen kylän Pertan talon entinen torppa. Lisätietoa Korttehistosta löytyy hakuteoksesta Suomen pienviljelijät III Satakunta (1968, s. 309), jonka mukaan Korttehiston kokonaispinta-ala on 32,19 ha, josta 21,55 ha metsää ja 8,21 ha peltoa.

Kiviniemen torpan vaiheista löytyy myös lisätietoa hakuteoksesta Suomen pienviljelijät III Satakunta (1968, s. 301), jonka mukaan kokonaispinta-ala on 33,4 ha, josta 22,00 ha metsää, 6,46 ha peltoa, 1,78 ha puutarhaa sekä 3,22 ha luonnonlaidunta ja niittyä. Kantatila on Haikara. Lisätietoa Kiviniemestä löytyy myös Matti Vuorikosken kirjoittamasta teoksesta Seitsemisen kylät – Sisättö ja Vaho – Kylät erämaan laidalla (2014, s. 366).

Haikaran talon tarina osa II

Tämän blogikirjoituksen tarkoituksena on täydentää ja jatkaa maaliskuussa 2016 julkaisemaani Haikaran talon tarinan ensimmäistä osaa. Tarkastelu alkaa 1600-luvulla eläneestä Sigfrid Sigfridsson Haikarasta. Hänen poikansa Jöran Sigfridsonin poika Simon Jöransson toimi myöhemmin Haikaran isäntänä. Mainitsen tämän erikseen sen vuoksi, että kuulun Simonin veljen Andersin jälkeläisiin, joihin lukeutunut isoisäni isoisä palasi 1870-luvulla sukunsa alkulähteille Luhalahden Haikaralle. Anders oli lähtenyt Haikaralta vuonna 1750 Kurkelan kylän Vähä-Tiirikkaan (Mattila). Kerron Andersin sukuhaarasta myöhemmin erikseen lisää.

luhalahden-myllyt

Kyrön pitäjänkartan mukaan Luhalahdessa oli 1650-luvulla kolme myllyä, jotka on merkitty karttaan ristiä muistuttavalla merkillä. Lähde: http://www.vanhakartta.fi/historialliset-kartat/@@mapview?handle=hdl_123456789_24600

Sigfrid Sigfridsson Haikara

Sigfrid Sigfridsson Haikaran äiti oli Haikaran edellisen omistajan tytär Agneta Thomasdotter Haikara. Ikaalisten talonhaltijaluettelon perusteella vaikuttaa siltä, että Agneta on ensin mennyt emännäksi Miettisten kylän Pakkaselle, mistä hän on myöhemmin siirtynyt takaisiin kotitilalleen Haikaralle yhdessä puolisonsa Sigfrid Mårtensson Pakkasen kanssa. Puolisoiden nimet esiintyvät Ikaalisten talonhaltijaluettelossa sekä Pakkasella että Haikaralla. Pakkasesta löytyy lisätietoa hakuteoksesta Suuri maatilakirja II Turun ja Porin lääni, Satakunta (1964, s. 288), jonka mukaan kokonaispinta-ala on 144,47 ha, josta 127,40 ha metsämaata ja 12,20 ha peltoa.

Sigfrid Sigfridsson Haikaran puoliso Margareta Simonsdotter oli kotoisin Hämeenkyrön Urjaisten kylän Ellikkälästä, missä heidät vihittiin 23.10.1674. Haikaralla oli muutoinkin yhteys Ellikkälään, sillä Sigfridin veli, Michel Sigfridsson Haikara meni Hämeenkyröön avioituen 14.10.1686 Margaretan sisaren Walborg Simonsdotter Ellikkälän (k. 1723) kanssa. Haikaran tavoin Ellikkälästä löytyy tietoja aina 1540-luvulta lähtien esimerkiksi Hämeenkyrön talonhaltijaluettelosta.

Jöran Sigfridsson Haikara

Sigfrid Sigrfridsson Haikaran jälkeen Haikaraa asui hänen poikansa Jöran Sigfridsson Haikara (s. 23.3.1690 – k. 15.7.1741). Hänen puolisonsa oli Parkanon Alaskylästä kotoisin oleva Carin Erichsdotter Naskali (s. 17.11.1684 – k. 23.9.1776). He avioituivat Parkanossa 17.10.1709 ja heillä oli ainakin lapset Simon, Carin, Matts, Anders, Maria, Brita, ja Carin. Erikseen mainitusta hautapaikasta (i kyrk:) päätellen Jöran Sigfridsson Haikara on saatettu haudata Ikaalisten kirkkoon.

ikaalisten-kirkko

Ikaalisten kirkko (Fredrika Sofian kirkko) postikorttikuvassa vuodelta 1906. Juuso Kalliokosken kokoelmat.

Ikaalisten seurakunnan vaiheista vv. 1641-1941 kertovan Kauko Heikkilän (1947, s. 89, 118) teoksen mukaan Ikaalisissa oli tapana haudata varsin paljon kirkkoon. Hautapaikan kallis hintakaan ei estänyt kirkkoon hautaamista. Hautapaikan hintaa kuitenkin korotettiin ja kuori päätettiin pitää koskemattomana. Wilhelm Carlssonin Entinen Ikalinen teoksen (1871, s. 193) mukaan 1700-luvulla hautapaikan maksu on 3-9 taaleria ja myöhemmin 1 Riksi 16 skill. hopeesta.

Kirkkoon hautaaminen edellytti penkkien siirtämistä ja lattian avaamista. Lattia piti uusia usein ja penkit olivat alituiseen rikki. Etenkin kesäaikaan pahinta oli lattian alta nouseva haju, joka pilasi pienen kirkon muutenkin raskasta ilmaa. 1700-luvun piispantarkastuksissa kirkkoon hautaamiseen kiinnitettiin huomiota, mutta paikkakunnalla kirkkoon hautaamisen perinne ja taikausko jatkui huomautuksista huolimatta varsin pitkään.

Ikaalisten nykyisen kirkon rakentaminen alkoi vuonna 1799. Uuteen kirkkoon ei enää haudattu ketään. Nykyistä kirkkoa edeltäneestä järjestyksessä Ikaalisten toisesta kirkkorakennuksesta ja sen paikasta on ollut löydettävissä melko niukasti tietoja. Kirkko sijaitsi Ikaalisten pohjoisella hautausmaan alueella.

Museoviraston ylläpitämässä kulttuuriympäristön rekisteriportaalissa olevan tiedon mukaan (ks. valitse rekisteriportaalin sivulla ensin kirkko ja sen jälkeen historia) kyseinen kirkkorakennus valmistui 1640-luvulla ja se purettiin vuonna 1824. Kauko Heikkilä (1947, s. 95)  on toisaalta todennut, että vielä vuonna 1826 pitäjänkokouksessa keskusteltiin  vanhan kirkon kohtalosta ja että tuomiokapituli määräsi kirkon purettavaksi vasta ennen heinäkuun loppua vuonna 1828.

Lapset:

  1. Vanhin poika Simon (s. 10.2.1710 –k. 17.3.1789) toimi isänsä jälkeen Haikaran isäntänä.
  1. Carinista ei ole tarkempia tietoja.
  1. Mattz (Matts) (s. 16.9.1712 – k. 1795) toimi naapuritalon Luhalahden Yli-Uparin isäntänä vuosina 1749-1765. Ikaalisten talonhaltijaluettelon mukaan hänen ensimmäinen puolisonsa oli Margareta Andersdotter (s. 15.10.1716 – k. 15.5.1755). Heidät oli vihitty 1.11.1740. Matts avioitui pian ensimmäisen puolisonsa kuoleman jälkeen uudelleen. Hänen puolisokseen tuli 2.11.1755 Maria Simonsdotter Röman (Rööman) (s. 30.7.1736 – k. 21.12.1803).

Yli-Uparista löytyy lisätietoa hakuteoksesta Suomen maatilat III osa (1932), jonka mukaan kokonaispinta-ala on 90,12 ha, josta 59,97 ha metsämaata, 30,00 ha peltoa ja puutarhaa 0,15 ha. Tilasta on erotettu 3 torppaa, yhteensä 42,00 ha.

  1. Maria (s. 22.3.1717 – k. 6.12.1791) lähti emännäksi Haapimaan kylän Iso-Kirmoon. Ikaalisten talonhaltijaluettelon mukaan hän avioitui 1.11.1754 Johan Jöransson Iso-Kirmon (s. 19.3.1709 – k. 2.3.1754) kanssa. Johanin vanhemmat olivat Ikaalisten talonhaltijaluettelon Jöran Johansson Iso-Kirmo (s. 4.4.1682 – k. 18.1.1748 ja Margareta Mattsdotter Kontti (s. 1681 – k. 9.10.1741). Ensimmäisen puolisonsa kuoleman jälkeen Maria avioitui 1.11.1754 Eric Andersson Heiskan (s. 2.4.1735 – k. 2.1.1804) kanssa.

Iso-Kirmosta löytyy lisätietoja hakuteoksesta Suuri maatilakirja II Turun ja Porin lääni, Satakunta (1964, s. 257), jonka mukaan kokonaispinta-ala on 100,00 ha, josta 70,00 ha metsää ja 30,00 ha peltoa.

  1. Anders (s. 27.11.1719 – k. 29.3.1796) siirtyi vuonna 1750 isännäksi Ikaalisten Kurkelan kylän Vähä-Tiirikkaan (Mattila). Palaan tarkemmin Anders Jöransson Haikaran sukuhaaraan sen jälkeen, kun olen ensin selostanut Haikaran talon vaiheet ja tilannekuvan siihen asti kunnes Andersin sukuhaaraan kuulunut isoisäni isoisä Isak Haikara osti Haikaran talon. Haikaran talon tarinan ensimmäisessä osassa on kerrottu pääpiirteittään Andersin sukuhaarasta.

Vähä-Tiirikasta eli Mattilasta löytyy lisätietoa hakuteoksesta Suuri maatilakirja II Turun ja Porin lääni, Satakunta (1964, s. 283), jonka mukaan kokonaispinta-ala on 64,91 ha, josta 41 ha metsää, 21,00 ha peltoa ja luonnonlaidunta 1,3 ha. Tila on kantatila ja ollut suvulla vuodesta 1540. Kurkelan Mattilasta kerrotaan myös Ikaalisten joulu -lehdessä (2014, s. 48-49).

  1. Brita (s. 17.8.1722 – k. 30.5.1789) siirtyi Ikaalisten talonhaltijaluettelon mukaan emännäksi naapuritaloon Luhalahden Ala-Uparille. Hän avioitui 27.5.1745 Jacob Mårtensson Köntin kanssa (s. 20.7.1707 – k. 28.4.1789). Jacobin vanhemmat olivat Ikaalisten talonhaltijaluettelon mukaan Mårten Henricsson Köntti (s. 9.9.1684 – k. 10.1.1754) ja parkanolainen (Alaskylä) Walborg Filipsdotter Runsas (s. 19.5.1684 – k. 20.2.1756).

Ala-Uparista löytyy lisätietoa hakuteoksesta Suomen maatilat III osa (1932), jonka kokonaispinta-ala on 87,03 ha, josta 56,00 ha metsämaata, 29,00 ha peltoa ja puutarhaa 0,03 ha sekä joutomaata 2,00 ha. Tilasta on erotettu 7 torppaa, yhteensä 34,5 ha.

Parkanon talonhaltijaluettelon mukaan Walborgin vanhemmat olivat Filip Thomasson Kana ja Walborg Olofsdotter Runsas. Runsaasta löytyy lisätietoja teoksesta Suuri maatilakirja II Turun ja Porin lääni, Satakunta (1964, s. 758), jonka mukaan kokonaispinta-ala on 70,00 ha, josta 52,74 ha metsää ja 12 ha peltoa.

  1. Carin (s. 20.7.1726 – k. 16.3.1768) puolestaan siirtyi emännäksi Aurejärvelle. Hän avioitui 20.5.1751 Jacob Thomasson Juurijärven kanssa (s. 1.7.1731 – 3.1.1810) kanssa. Heillä oli ainakin seitsemän lasta. Jacobin vanhemmat olivat ilmeisesti Karkun Heinoon kylästä kotoisin oleva Thomas Jöransson Pakanen (s. 1704 (?) – k. 16.11.1758) ja Sipsiössä syntynyt Anna Mattsdotter Seppä (s. 1.12.1700 – k. 15.10.1762). Heidät oli vihitty 25.11.1729, jolloin Thomasin asuinpaikaksi on merkitty Keturi. Juurijärvestä käytetään eri lähteissä nimeä Jurijärfvi, Jurijärvi ja Jurijervi. Juurijärvi oli Iso-Röyhiön kylän Talosen torppa. Carin ja Jacob olivat tämän alkuperäisen Juurijärven ensimmäinen torpparipariskunta. Jacobilla oli Carinin jälkeen vielä kaksi puolisoa.

Tästä Torpasta tuli sittemmin Talonen, josta löytyy lisätietoja haluteoksesta Suuri maatilakirja II Turun ja Porin lääni, Satakunta (1964, s. 300). Talosen kokonaispinta-ala on 100,03 ha, josta 79,98 ha metsää ja 15,26 ha peltoa. Lisätietoa sekä Juurijärvestä ja Talosesta löytyy myös Matti Vuorikosken kirjoittamasta teoksesta Seitsemisen kylät – Sisättö ja Vaho – Kylät erämaan laidalla (2014, s. 270 ja s. 273). Tietoa tästä sukuhaarasta löytyy lisää Raimo Ketolan henkilötietokannasta osoitteesta http://www.raketola.fi.

Luhalahden riipus

Kalevala Korun julkaisemalla vanhojen korujen sivustolla voi tutustua sen tuotannosta poistuneiden korujen näyttävään kuvastoon, jonne on valittu korumalleja eri vuosikymmeniltä. Kalevala Koru on ammentanut alunperin ideoita korumalleihin Suomen historiasta ja kulttuurista. Kalevala Koron omistaa Kalevalaisten Naisten Liitto.

Luhalahden riipus hopeisena
Luhalahden riipus (hopea). Kalevala Korun vanhojen korujen kuvasto.

Kalevala Korun kotisivun mukaan ”Kalevala Korun lähtökohta on pysynyt samana: moderni ja historiallinen korumallisto elävät täällä rinnakkain. Tärkein on aina ollut koru. Koru, jolla on tarina.” Tämän blogin tarkoituksena on kertoa tarina Luhalahden riipuksesta (riipus.1542), joka kuului Kalevala Korun mallistoon lyhyen ajan 1970-luvulla. Korua valmistettiin hopeisena ja pronssisena. Korun malli on Kalevala Korun vanhojen korujen sivuston mukaan saatu Tampereen museosta. Korun löytöpaikka on Ikaalisten Luhalahti. Lisäksi mainitaan, että koru ei todennäköisesti ole esihistoriallinen.

Tampereen kaupungin museopalveluiden kokoelmayksiköstä aluksi saadun tiedon mukaan museon arkistoista ei löytynyt tietoa Luhalahden riipuksesta. Hieman myöhemmin museosta tuli tieto, että Luhalahden riipus on ilmeisesti Kalevala Korun ja Kalevalaisten Naisten Liiton yhdessä suvijuhlaan 1969 valmistama. Silloin toteutettiin Ikaalisiin liittyen solki ja riipus. Malli saatiin Kalevalaisten Naisten Liitolta löydettyjen tietojen mukaan Tampereen Museossa säilytettävästä Ikaalisten Luhalahdesta löytyneestä muinaisesineestä, jonka tutkijat arvelevat olleen valjasosan.

Kalevalakorun Korun vanhojen korujen sivustolla mainittu Tampereen museo viittaa todennäköisesti Hämeen museoon, joka oli tuolloin kansantieteellisten ja arkeologisten esineiden museo Tampereella. Hämeen museon luetteloista ei kuitenkaan löytynyt tietoa, joka viittaisin Luhahden riipuksen mallina olleeseen valjaanosaan. Ylipäänsä Tampereella museon kokoelmissa on hyvin vähän esineitä Ikaalisista.

Luhalahden riipus pronssisena
Luhalahden riipus (pronssi). Juuso Kalliokosken kokoelma.

Kalevalaisten Naisten Liiton toimintakertomuksessa mainitaan Luhalahden korun mallina nimenomaan muinaisesine. Tampereen kaupungin museopalveluiden kulttuuriympäristöyksiköstä saadun tiedon mukaan korun malli ei olisi esihistoriallinen, eikä korun mallia myöskään löytynyt Hämeen museon arkeologisista kokoelmista. Kulttuuriympäristöyksikön mukaan korun malli voisi liittyä kansallisromantiikkaan. Myös Kalevala Koru Oy:ltä saadun tiedon mukaan Luhalahden riipus pohjautunee tuotekuvauksen perustella nuorempaan esineeseen. Monet Kalevala Korun malliston niin sanotut klassikkokorut ovat rautakautisten eli suomalaisesta näkökulmasta katsottuna esihistoriallisten esinelöydösten kopioita tai mukaelmia ajoittuen 1200-lukua varhaisemmille vuosisadoille.

Kalevala Korun vanhojen korujen kuvasto
Kalevala Koru
Kalevalaisten Naisten Liitto
Ikaalisten Kalevalaiset Naiset ry.