Luhalahden maisemaHaikaran talon peltomaisemaa keskellä Luhalahden kirkkoaukeaa. 

Luhalahden talonpoikaiskylän maisemakuvan ja nimistön muutoksista

Vuonna 1540 Luhalahden talonpoikaskylän muodostivat Haikara, Upari, Köntti ja Sotka. Ne luetellaan edelleen vuoden 1546 maakirjassa. Sotkaa viljeltiin kahdessa osassa. Vuoden 1557 vaiheilla Sotkan toista osaa asui isäntä, jonka sukunimi oli Ronkka. Tämän jälkeen Ronkasta muodostui kantatila. Sotka hävisi jo 1500-luvulla, jolloin sinne tuli isäntä, jonka sukunimi oli Kamppi. Myös Kamppi hävisi kylästä 1600-luvun alkuvuosina ja sen tilukset liitettiin ilmeisesti naapuritaloihin. Kylän taloissa tapahtuneiden muutosten myötä Luhalahden kylän muodostivat lopulta Haikara, Upari, Ronkka ja Köntti.

Ruotsi-Suomessa säädettiin rajoituksia, joiden tavoitteena oli pitää tilat elin- ja veronmaksukelpoisina. Tilat pyrittiin pitämään tämän vuoksi mahdollisimman suurina ja ne säilyivätkin pitkään alkuperäisessä muodossaan. Vuonna 1684 säädettiin tilan kiinteäksi alarajaksi ¼ manttaalia. Tätä pienempiä tiloja kutsuttiin torpiksi. Eino Jutikkalan mukaan ”Talo oli eheä, muuttumaton kokonaisuus sekä paperilla että luonnossa.”. Tilojen lohkomis- ja halkomiskiellot oletettavasti lisäsivät talonpoikaisperheiden kiintymystä isiensä maahan. Vaihtoehtoina oli säilyttää tila suvun hallussa tai luopua siitä kokonaan.

Haikara ja Upari olivat vuonna 1734 maanluonnoltaan perintötaloja (skattehemman). Ronkka (Råncka) ja Köntti (Köntzi) olivat puolestaan kruununtaloja (kronohemman). Tilojen alkuperäiseen muotoon tuli myöhemmin muutoksia. Uparin tilasta muodostettiin vuonna 1741 Upari A (Yli-Upari) ja Upari B (Ala-Upari). Tarkan tilannekuvan Luhalahden taloista saa vuosina 1797–1798 laaditusta isojakoa (strorskifte) kuvaavasta kartasta. Muutos tapahtui kuitenkin vähitellen erilaisten vaiheiden myötä. Taloja asuttiin entiseen pitkään malliin vaikka jako saatiinkin valmiiksi vuonna 1804. Isojaon myötä ikiaikaisen kylän ilme muuttui, kun osa taloista siirrettiin kauas toisistaan uusien kotipalstojen läheisyyteen.

Luhalahden kylän talontontitLuhalahden talot vuonna 1797
E = Köntsi, F = Roncka, G = Johan Haikara, H = Simon Haikara, I = Ala Upari ja K = Yli Upari.

Isojaon asiakirjat osoittavat, että Köntti (Köntsi) ja Ronkka (Roncka) olivat vuonna 1789 edelleen kruununtiloja. Vaikka kruununtilojen perinnöksiosto yleistyi samoihin aikoihin, niin Ikaalisissa kruununtiloja ostettiin perintötiloiksi aina 1800-luvun puoliväliin asti. Köntin ja Ronkan perinnöksiostot tapahtuivat vuonna 1829. Yli-Upari (Yli Upari) ja Ala-Upari (Ala Upari) olivat edelleen olemassa kahtena tilana. Tilannekuva oli muuttunut siten, että Haikarakin oli jaettu kahteen osaan. Alkuperäistä Haikaraa (Haikara A) asui Johan Haikara ja sen toista osaa vuodesta 1789 lukien Simon Haikara (Haikara B). Toisen osan nimeksi tuli myöhemmin Rantala (Randala). Haikaran talon rakennukset siirrettiin nykyiselle paikalleen isojaossa muodostetulle kotipalstalle 1870-luvulla, kun Isak Haikara osti Haikaran talon. Haikara lohkottiin virallisesti kahteen osaan vasta vuonna 1882.

Kylän tontit
Luhalahden kylän talojen entiset tontit erottuvat vinovalovarjostekuvasta
(Lähde: http://www.paikkatietoikkuna.fi)

Isojaon idean takana oli ruotsalainen virkamies ja maanmittari Jakob Faggot (1699–1777). Hänen alun perin vuonna 1746 esittämänsä ehdotus pohjautui englantilaiseen malliin. Isojakoa koskeva asetus annettiin vuonna 1757. Suomea erityisesti koskevat asetukset annettiin 1762 ja 1775. Isojaon tavoitteena oli kehittää maatalouden viljelykäytäntöjä ja parantaa maatalouden tuotantokapasiteettia – edelleen nykypäivänäkin relevantteja tavoitteita. Isojaon myötä talojen pelto- ja niittylohkojen määrä väheni sarkajaon ajasta. Luhalahden kylän taloista Köntti ja Ala-Upari ovat edelleen samoilla talontonteilla. Suullinen perimätieto vahvistaa sen, mitä isojaon kartta kertoo Haikaran talon sijainnista. Haikara sijaitsi ”Köntin mutkassa” eli kohdassa, joka sijaitsee päätieltä Sipsiöön päin käännyttäessä oikealla nykyiselle Köntille päin katsottaessa

Jacob_Faggot 1750
Jakob Faggot, Ruotsin maanmittauskonttorin johtaja 1747-1777

Isojako itsessään ei uudistanut maataloutta välittömästi Luhalahdessa, missä maatalouden harjoittaminen oli vielä pitkään vanhakantaista ja kehittymätöntä verrattuna siihen, mitä se oli lähikylissä ja olisi voinut parhaimmillaan olla. Vanhempani aloittivat Haikaran tilan pitämisen vuonna 1974 monessa mielessä varsin alkeellisista mutta ei aivan mahdottomista lähtökohdista. Tilan pellot ja rakennukset ja olivat päässeet huonoon kuntoon. Tilannetta voi kuvata samankaltaiseksi kuin Isak Haikaran ostaessa tilan hieman vajaat 100 vuotta aiemmin. Isak Haikaran 70-vuotissyntymäpäivästä kertovan lehtiartikkelin mukaan ”Talo oli siihen aikaan tyystin rappiolla, mutta kohotti hän sen, woipa sanoa, mallitaloksi.”. Näin tekivät vanhempanikin, koska heillä oli mielessään visio ja strategia tilan kehittämisestä ja suunnasta.

Haikaran puoliHaikaran aitan yläpuoli 1970-luvulla – alkuperäisessä asussaan noin 100 vuotta siirrosta nykyiselle paikalleen.  

Rakennusten huonoon kuntoon päästäminen ei ole mikään yllätys paikkakunnalla. Rakennuksia käytettiin ennen vanhaan usein ilman huoltoa niin kauan kunnes ne ränsistyivät ja sitten ne purettiin pois. Wilhelm Carlsson kirjoitti vuonna 1871: ”Rakennus on ylipäänsä huono. Asuin=rakennus on se kautta Hämeen tawallinen pirtti ja pakari. Huononläntäinen tupa löytyy usiammasta talosta ja isommasta torpasta. Puodit luhteineen ja karjanhuoneet owat tawallisesti neli=tahoisen pihan piirissä, jonka ulkopuolella on löytywäiset sauna, aitat, pelu=kopit y.m. owat warsin epäjärjestyksessä. Sentähden awattiin isot tiheempään rakennetut kylät, joita enemmästi wain on Ikalisten emäseurakunnassa, kaukaa katsoen rytö=läjän muotoisia. Wiime wuosisadalta jäljellä olevista huoneista näkee että rakennus=tapa silloin oli erinomaittain kolhomaista.

Vanhempieni aloittaessa tilanpidon, olivat Haikaran kotipalstan pellot edelleen sarkajaon muodossa. Pelloilla oli suuria kiviä ja kiviriuttoja siellä täällä. Ojat olivat kasvaneet umpeen. Peltojen reunoille oli kaatuneena useita vanhoja piikkilanka-aitakerroksia, joiden poistaminen kesti yhden kesän. Suurena etuna oli kuitenkin se, että pellot muodostivat yhden kokonaisuuden, jolloin niiden käyttäminen oli tehokasta. Peltojen salaojittamisen myötä vanhat sarat katosivat ja tilalle saatiin suurempia peltolohkoja. Samalla poistui käytöstä peltojen vanhoja nimiä. Nimet vähenivät edelleen, kun EU-aikana peltolohkoille annettiin vain omat numerokoodit. Osa nimistä on vuosien saatossa jäänyt pois käytöstä. Vanhat nimet eivät ole kuitenkaan unohtuneet.

Olen haastatellut vanhempiani ja verrannut saamiani nimitietoja vuoden 1789 isonjaon asiakirjoissa olevaan nimistöön. Nimien kirjoitusmuodot ovat aikojen saatossa hieman muuttuneet, mutta suurin osa nimistä näyttää säilyneen käytössä vuosisatojen ajan siirtyen perimätietona eteenpäin. Nyt on aika pysähtyä tutkimiaan nimistöä tarkemmin ja kirjata tieto talteen. Kerron myöhemmin yksityiskohtia Haikaran tilan nimistön kehityksestä. Isojaon myötä talojen maita jaettiin uudelleen, joten Haikaran vanhaa nimistöä löytyy muiden talojen alta ja päinvastoin.

Lähteitä:

Alhonen, Pentti, Papunen, Pentti & Sarkki-Isomaa, Seija (1996). Ikaalisten entisen emäpitäjän historia I vuoteen 1640. Vammalan Kirjapaino Oy. Vammala.

Carlsson, Wilhelm (1871). Pitäjänkertomuksia IV. Entinen Ikalinen. Historiallinen kertomus Ikalisten, Parkanon ja Kankaanpään pitäjistä. Kangasalan kirjapaino 1974.

Haikaran tilan kiinteistörekisteriote (2004). Arkistotutkimus. Maanmittauslaitos.

Jutikkala, Eino (1946). Suomen talonpoika kautta aikojen. Werner Söderström Osakeyhtiön kirjanpaino. Porvoo.

Markkola, Pirjo (2006). Ikaalisten entisen emäpitäjän historia III. Suuresta Pohjan sodasta pitäjänjakoon 1721–1852. Gummerus Oy. Jyväskylä.

Papunen, Pentti (1987). Selvitys Haikaran talon iästä. Helsinki.

Vappula, Jorma (1999). Ikaalisten entisen emäpitäjän historia II 1641–1721. Vammalan Kirjapaino Oy. Vammala.

Muut lähteet:

Jacob Faggot (1699-1777)
https://fi.wikipedia.org/wiki/Jakob_Faggot
http://runeberg.org/nfbg/0678.html
https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Jacob_Faggot.jpg
https://sok.riksarkivet.se/SBL/Presentation.aspx?id=15608

Wiki-Rötter – Släktforskarnas encyklopedi
http://wiki.genealogi.se/index.php?title=G%C3%A5rd
http://wiki.genealogi.se/index.php/Hemman

Mainokset