Pakanuuden aikainen pyhä lehto Luhalahden ja Helteen kylän rajalla

Olen kuullut monien ihastelevan Ikaalisten maisemia, joista löytyy tarkemmin katsottaessa runsaasti yksityiskohtia. Ikaalisista koskevan vuodelta 1921 peräisin olevan kuvauksen mukaan maisemat ovat ylipäänsä mäkisiä, minkä helposti myös huomaa maanteitä kulkiessa: tuontuostakin on kuljettava yli vuorennyppylöiden, yli valtavien ahteiden ja korkeahkojen mäkien. Luhalahden maisemat ovat vuosisatojen mittaan muuttuneet monin tavoin. Harva tulee ehkä nykyään ajatelleeksi, että maisemasta nousevat mäet ovat ennen muinoin olleet saaria, joihin on kuljettu vesiteitse. Kyrösjärven vesi on ulottunut myös Haikaran nykyiselle sijaintipaikalle, minkä voi huomata kivikkoisista mäenrinteistä.  Luhalahdelta Helteen kylään ulottuva Untamon laakso on vanhaa järvenpohjaa muodostaen viljavan notkon. Minne tämä oletettu muinainen vesireitti sitten johti?

KurjenmakiNykyään Kurjenmäkeä peittää sankka kuusimetsä peltojen ympäröimänä. Valok. Maija Kalliokoski 2016.

Eräkauden aikana Kyrösjärven vedenkorkeuden ansiosta Untamon laakso oli pitkä ja kapea lahti, joka ulottui Kurjenmäelle. On todennäköistä, että Sipsiön lähikylien Luhalahden ja Helteen välissä nykyisen Luhalahden kirkon pohjoispuolella tien oikealla puolella Luhalahdesta tultaessa sijaitseva Kurjenmäki on ollut pakanuudenaikainen pyhä lehto. Kurjenmäkeen liittyvien kirkollisten muistitietoihin pohjautuen on perusteltua otaksua sen olleen pakanallinen palvontapaikka. Muinaissuomalaisilla oli alueittain yhteisiä pyhiä lehtoja, joista käytettiin nimitystä hiisi. On arveltu, että Sipsiön, Luhalahden, Helteen ja Röyhiön kylät muodostivat Kurjenmäen hiiden piirin. Tämän uskonnollisen yhteisön uhrit ja muut menot suoritettiin Kurjemäen hiidessä Sipsiön Memmon toimiessa pappina. On selitetty, että memmo tai memmoi tarkoittaa muinaissuomalaista noitaa, tietäjää, loitsijaa, arpojaa, uskonnollisten menojen suorittajaa, siis pakanallista pappia. Sipsiössä oleva Memmon maa eräs alueen merkillisimmistä muinaisnimistä.

Laskakivia
Kurjenmäen laella tasaisella paikalla oli peltosarka, jonka ympärillä oli kauttaaltansa pyöreähköjä kiviä. Kuvassa laskakiviä Helteen Ylisen Kurjenmäellä. Valok. Helmi Virtaranta 1956. Museovirasto.

Kurjenmäkeen liittyy nimityksiä ja muistitietoa, jotka viittaavat hyvin kaukaiseen menneisyyteen. Filosofian tohtori Lauri Iivari Kaukamaa (s. 1907 – k. 1990) julkaisi vuonna 1934 tutkimuksen, jossa todetaan seikkoja, jotka viittaavat siihen, että paikalla olisi joskus ollut kirkko. Vaikka tätä ei voida tutkimuksessa täysin todistaa, niin tunnettua on, että katolinen kirkko otti pakanalliset palvontapaikat, pyhät lehdot ja lähteet omaan käyttöönsä siirtääkseen niihin kohdistuvan perinnäisen kunnioituksen kohdistumaan kiristinuskoon ja kirkon pyhimyksiin. Hiisi nimen kirkko käänsi merkitsemään pahaa. Kristinuskon myötä Kurjenmäessä ollut uhripaikka valittiin kristillisen pikkukirkon tai kappelin paikaksi sitä aluetta varten, josta muodostui Kyrön seurakunta luultavasti 1300-luvulla. Muinaisen Kyrön pitäjän varhaisimmat seurakunnalliset vaiheet ovat kuitenkin hämärän peitossa.

Kun Kyrön seurakunnan irrottautui Sastamalasta, rakennettiin sen kirkko nykyisen Viljakkalan kirkon paikalle, jonne ei ole pitkä matka Luhalahdesta. Tämän vuoksi Kurjenmäen merkitys väheni nopeasti ja paikalla mahdollisesti ollut vaatimaton puurakennus, jollaisia keskiajan kirkot alun perin olivat, hävisi. Rakennuksen peruskivet luultavasti vieritettiin pellonraivauksen yhteydessä Kurjenmäen reunoille. Pyhän lehdon, jonka juominkeihin päästiin kaukaakin veneillä, fyysiset merkit katosivat ilmeisesti tällä tavoin. Muistitieto sen sijaan ei kadonnut ja vielä tänä päivänäkin Luhalahdessa kerrotaan, että Kurjenmäellä sijaitsi ennen vanhaan Viljakkalan kirkko. Ikaalisten ja Kyrön kuuluisa sahtikulttuurikaan ei ole paikkakunnalta kadonnut, liekö alkanut jo pakanuuden ajalla?

Ylisen taloTalonemäntä Vilhelmiina Ylinen  Helteen Ylisen talon edustalla.  Juuso Kalliokosken kokoelmat.

Kaukamaa on tutkimuksessaan todennut, että Kyrösjärven itäpuolisissa kylissä elää muistissa perimätieto, jonka mukaan Helteen kylän Ylisen talo olisi on ollut vanha Viljakkalan pappila. Tämä olisi merkinnyt sitä, että papin olisi pitänyt matkata Viljakkalaan saarnaamaan. Paikalliset kertojat ovat tienneet asian olleen toisin. Ylinen on ollut pappila ja kirkko on sijainnut Kurjenmäellä, jolloin talon ja mäen välillä olevalla arolla on ollut hautausmaa. Kirkko on voinut sijaita myös mainitulla arolla. Nämä tiedot tästä saatiin kesällä vuonna 1931 Satakuntalaisen osakunnan Ikaalisten itäosaan tekemällä tutkimusretkellä. Paikalliset kertojat olivat Juho Heinonen, Siina Keskinen, Aatami Alanen ja Vihtori Haikara.

Helteen karttaPienessä Helteen kylässä oli vain kolme taloa: Pertta (A), Alanen (B) ja Ylinen (C). Helteen kylän isojakokartta vuodelta 1800. Arkistolaitoksen digitaaliarkisto. Kansallisarkisto. Maanmittaushallituksen uudistusarkisto. Uudistuskartat ja -asiakirjat / TURUN JA PORIN LÄÄNI / Ikaalisen maalaiskunta.

Osa Kurjenmäestä sijoittuu Helteen kylän puolelle ja osa on Luhalahden puolelle Haikaran maiden kohdalla. Kurjenmäkeä ei paikannimenä esiinny nykyisessä kartassa eikä sitä myöskään mainita isojaon aikaisissa asiakirjoissa. Helteen kylän isojakoa kuvaavassa kartassa vuodelta 1800 Kurjenmäen kohdalla mainitaan Pertta Töllinmäen moisio ja sen vieressä Haikaralle päin edettäessä mainitaan af Wainion Perä.

Luhalahden karttaLuhalahden puolella pieni osa Kurjemäestä sijoittui Haikaran talon kohdalle. Luhalahden kylän isojakokartta vuodelta 1797. Arkistolaitoksen digitaaliarkisto. Kansallisarkisto. Maanmittaushallituksen uudistusarkisto. Uudistuskartat ja -asiakirjat / TURUN JA PORIN LÄÄNI / Ikaalisen maalaiskunta.

Vastaavasti Haikaran puolella Kurjenmäen kohdalla mainitaan Johan (G) ja Simon (H) Haikaralle kuuluneet osuudet sotilaan pelloista Andelen i Såldate Åkren. Lisäksi mainitaan Ala Uparille (I) ja Yli Uparille (K) nimetyt osuudet af egen och Köntsi Soldat Åker. Johan Haikaralla oli osuus sotilaan torpasta Andelen i Soldate torp plan och backar inom Kortesuo ängs skifte och Töllin moisio. Samoin Simon Haikaralla Andelen i Soldate torp plan och backar Inom Utåker skiften. Myös Yli Uparilla oli osuus torpasta, joka oli Haikaran maalle johtaneen tien risteyksessä Kortesuon puolella. Sotilastorpat rakennettiin teiden varsille, kuten tämäkin sotilaan torppa. Paikalla säilynyt Koppion lato hävisi vuonna 1972, kun se purettiin maantien levennyksen vuoksi.

Halteen kylän uusi karttaKurjenmäki Luhalahden ja Helteen kylän rajalla. Paikkatietoikkunan Karttapalvelu 2016.

Kurjenmäen kirkon olemassa oloa ei voida täysin perustella muistitiedon avulla. Kaukamaa on tutkinut vanhoja karttoja ja niiden selityksiä, jotka näyttävät antavan vahvistusta kansan tiedoille. Isojaon asiakirjoissa mainitaan, että Helteen perintötalolla Ylisellä ja Helteen kruununtalolla Alasella oli osuus vainiosta nimeltä Kirkon puoleinen vainio ja Päivän puoleinen vainio. Tämän lisäksi on olemassa Helteen kylän rintamaiden ja niihin kuuluvien peltotilkkujen ja niittysarkojen jakamista koskeva asiakirja vuodelta 1753. Sen mukaan Helteen toisella omistajalla Johan Johansson Ylisellä (s. 1727 – k. 1766) oli viljeltyä peltoa uti Kirjonveräjän Måsio Teppa.  Tämä tuntui Kaukamaasta ihmeelliseltä, sillä nykyinen Ikaalisten kirkko ei ole näiden nimien syntyyn ole antanut aihetta varsinkin kun Helteen kylä on kaukana Ikaalisista.

Ylisen pihasta Royhioon pain
Näkymä Helteen Ylisen talon pihalta Iso-Röyhiöön päin. Vasemmalla näkyy Pertan talon riihi. Valok. Helmi Virtaranta 1956. Museovirasto.

Helteen kylään lokalisoitu kirkko on saanut vahvistusta asiakirjoista. Kurjenmäki on ollut epäilemättä sopiva kirkon paikka aikana, jolloin pienet kyläkirkot täyttivät pienten seurakuntien tarpeet. Alueen nimistö saattaa viitata varsin vanhaankin ajankohtaan. Kirkollinen perimätieto juontaa juurensa muinaisen Kyrön alkuajoista. Kaukamaan mukaan on todennäköistä, että Kyrösjärven itäpuoliset seudut eivät kuuluneet muinaiseen Lahtisen kappeliin vaan Kyröön. Helteen kylä oli vielä 1500-luvulla maallisen hallinnon alalla Viljakkalan neljänneskuntaa ja Kyrön pitäjää. Yrjö Koskinen (s. 1830 – k. 1903) on selvitellyt Hämeenkyrön pitäjän varhaisinta historiaa. Hänen mukaansa Viljakkalaa sanotaan vanhimmaksi kyläksi, jonne myös ensimmäinen kirkko pystytettiin.

Kaukamaa erottaa perimätiedosta ensinnäkin Kurjenmäen kyläkirkon hämärät muistitiedot, joita asiakirjalähteet näyttävät tukevan ja jotka odottavat lisätietoa arkeologisen tutkimuksen avulla ja toiseksi ensimmäiseen seurakuntakirkkoon, Viljakkalassa olleeseen Kyrön pitäjän kirkkoon liittyvät muistot. Kaukamaa pohtii tutkimuksensa loppupuolella, että Ylisen pappila jää odottamaan selitystään. Eräs selitys Ylisen pappilaan viittaavalle muistitiedolle saattaa olla, että Ylisen taloa hallinnoi lyhyen aikaa (1722-1723) Ikaalisten kirkkoherran Johannes Faworinuksen (s. 1664 – k. 1716) leski Cathrina Haacks (s. 1675 – k. 1761). Wilhelm Carlsson kirjoitti hänen nimensä muodossa Katarina Haacks, jäljempänä kuitenkin Hacks. Ikaalisten seurakunnan vaiheita vv. 1641-1941 kuvaavassa teoksessa Kauko Heikkilä kertoo Faworinuksen vaiheista seuraavaa.

Faworinus toimi sotapappina Liivinmaalla, apulaisena Ikaalisissa ja kappalaisena Perniössä. Sen jälkeen hän oli Säkylän kirkkoherrana saapuen vuonna 1711 Ikaalisten kirkkoherraksi. Vuona 1713 hän lähti ison vihan rauhattomuuksien aikaan venäläisiä pakkoon Ruotsiin. Hän jäi Pohjanmaalle joutuen siellä venäläisten vangiksi vuonna 1714. Venäläiset kuljettivat hänet Hämeenlinnaan, missä hän joutui vankeuteen ja pahoinpitelyn uhriksi, kunnes kuoli verensyöksyyn vuonna 1716. Carlssonin mukaan Ikaalisissa ei ollut tämän jälkeen pitkään aikaan pappia. Faworinuksen vanhemmat olivat Hämeenkyrön kirkkoherra Johan Faworinus (s. 1633 – k. 1672) ja Helena Thuronius (s. 1634 – k. 1676). Hacks oli myös kotoisin Hämeenkyröstä. Hänen vanhempansa olivat Johan Pettersson ja Maria Hacks. Hacksin jälkeen Ylisen taloa hallinnoi vuodesta 1723 eteenpäin Ylisen suvun tytär puolisonsa kanssa.

Laimi HelmijokiLaimi Helmijoki (os. Alanen). Valok. Juuso Kalliokoski. Juuso Kalliokosken kokoelmat.

Jotta Kurjenmäen pakanuuden aikaisen pyhän lehdon ja Viljakkalan kirkon tarina ei jäisi vielä tähän, kerron lopuksi itse keräämistäni tiedoista. Helteen kylän Alaselta kotoisin oleva Laimi Maria Helmijoki (s. 1909 – k. 2004) oli minulle tärkeä henkilö, sillä jo pienestä pitäen kuuntelin hänen tarinoitaan siitä, millaista elämä oli ennen vanhaan. Laimi kertoi minulle 5.10.1993, että Ylisellä ja Alasella on molemmilla Kurjenmäki nimiset mäet vierekkäin. Kurjenmäellä oli joskus Viljakkalan kirkko. Laimi arveli sen sijainneen Pihlajan kohdalla. Laimi oli kertomansa mukaan nähnyt Ylisen aitassa kirkon avaimen. Sen sanottiin olevan Viljakkalan kirkon avain.

Ylisen aitatHelteen Ylisen talon 1700-luvulta peräisin olevat aitat. Etummaisena näkyvä aitta on edelleen olemassa.  Juuso Kalliokosken kokoelmat.

Ennen puhuttiin myös, että Ylisen talo olisi ollut kirkon pappila. Laimi muisti vielä nähneensä Pertan navetan takana olleita teloja. Pertan pellosta nousi aina vain mustia isoja puunrunkoja. Tämä antaa viitteitä, että paikalla on ollut joskus ranta. Kyrösjärven pinta on siis ollut joskus Pertan navetan taustan korkeudella. Viljakkalan kirkkoon Kurjenmäelle tultiin veneillä mahdollisesti Pertan kohdalta.

Kuva PihlajallePihlaja Helteen Ylisen talon pihalta katsottuna. Kurjenmäki jää kuvan oikealle puolelle. Valok. Helmi Virtaranta 1956. Museovirasto.

Kurjenmäen vieressä on edelleen paikka jota kutsuttiin Ylisen pihlajavainioksi. Tämä saattaa viitata johonkin pyhään, sillä vanha kansa piti pihlajaa pyhänä puuna. Pihlajapuiden säilyttäminen pihan lähistöllä ja peltojen ympärillä on muinaisilta ajoilta periytynyt tapa. Vanhempanikin nimittäin ovat aina jättäneet pihlajia asunnon lähelle ja peltojen ympärille. Tämä tapa on voinut siirtyä hiljaisena tietona vuosisatojen takaa. Pihlajien tarkoitus oli maisemallinen ja samalla ajateltiin, että linnuille on talviruokaa. Kurjenmäen lähellä kallion yhteydessä sijainnut pihlaja näkyy vielä yllä olevassa valokuvassa. Pihlajaa ei enää ole olemassa. Se on kaadettu pellon kunnostuksen yhteydessä.

Lähteet:
Carlsson, Wilhelm (1871). Pitäjänkertomuksia IV. Entinen Ikalinen. Historiallinen kertomus Ikalisten, Parkanon ja Kankaanpään pitäjistä. Kangasalan kirjapaino 1974.

Heikkilä, Kauko (1947). Ikaalisten seurakunnan vaiheita vv. 1641­-1941. Ikaalisten seurakunta. Satakunnan Kirjateollisuus Oy:n Kirjapaino, Pori.

Kaukamaa, Lauri Iivari (1934). Muinainen kirkonpaikka? Kotiseutu : Suomen kotiseutututkimuksen äänenkannattaja. 1. vihko 1934.

Lauri Iivari Kaukamaa
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Lauri_Kaukamaa

Koskinen, Yrjö (1851). Kertomus Hämeenkyrön pitäjästä.
https://fi.wikisource.org/wiki/Kertomus_Hämeenkyrön_pitäjästä

Suomenmaa III Turun ja Porin lääni. 1921.

Aihepiiriin liittyvää muuta aineistoa:
Sukunimi-info: Kurjenmäki
http://www.tuomas.salste.net/suku/nimi/kurjenmaki.html

 

Mainokset