haikaran-sijaintipaikka-2016
Luhalahden entinen kylänraitti kesällä 2016. Haikara A sijaitsi vasemmalla ja Haikara B eli Rantala sijaitsi oikealla. Taustalla vasemmalla näkyy Köntti ja oikealla Ala-Upari. Kuva: Juuso Kalliokoski.

Haikaran talon tarina jatkuu. Tässä yhteydessä haluan tuoda esiin, että blogissa olevat tiedot perustuvat alkuperäisiin Ikaalisten kirkonkirjoihin ja Ikaalisten kirjaston mikrofilmeihin, joiden avulla olen tehnyt sukututkimusta 1990-luvulla. Tämän jälkeen olen täydentänyt tietoja vertailemalla ja etsimällä lisätietoa talonhaltijaluetteloiden, Suomen Sukutukimusseuran Historiakirjat – HisKi-hakuohjelman, Suomen Sukuhistoriallisen Yhdistys ry:n, Digihakemiston sekä muiden sähköisesti saatavilla olevien tietolähteiden avulla. Lisäksi olen hyödyntänyt muuta kirjallista lähdemateriaalia, jota ei ole saatavissa verkosta. Kirjalliset lähteet mainitaan erikseen kussakin asiayhteydessä.

Käytän blogissa mahdollisimman paljon sellaista asiakirja- ja kuvamateriaalia, jota löytyy omista kokoelmistani. Blogini kuvia ja tietoja voit lukijana tallentaa toki omaan käyttöösi mutta niiden käyttäminen edelleen missä tahansa sähköisessä tai kirjallisessa julkaisussa taikka muulla tavoin levittämämällä kuten julkaiseminen sähköisesti esimerkiksi jossain keskusteluryhmässä edellyttää aina erillistä lupaa. Lupaa voit kysyä ottamalla minuun yhteyttä sähköpostilla haikarat@icloud.com ja kertomalla, mihin tarkoitukseen kuvaa olisi tarkoitus käyttää. Lisäksi luvan saaminen edellyttää, että alkuperäinen lähde mainitaan.

Johan Simonsson Haikara

Simon Jöransson Haikaran jälkeen Haikaran isännäksi tuli hänen poikansa Johan Simonsson Haikara (s. 20.5.1744 – k. 29.3.1793). Hänen puolisonsa oli naapurikylästä kotoisin oleva Walborg Andersdotter Helde eli Helle (Alanen) (s. 21.1.1749 – k. Ikaalisten talonhaltijaluettelon mukaan vuonna 1830). Ikaalisten talonhaltijaluettelon mukaan Walborgin vanhemmat Anders Mattsson Toivonen (s. 26.11.1701 – k. 3.1.1799) ja Lisa Ericsdotter Iso-Iitu (s. 1.11.1711 – k. 22.2.1791) isännöivät Helteen toista puolikasta Alasta. Johan ja Walborg vihittiin 28.1.1768 ja heillä oli ainakin lapset Georgius, Brita, Johannes, Johannes, Simon, Georgius, Matts, Jöran ja Maria.

Lapset:

  1. Georgius (Jöran) (s. 9.3.1769 – k. 21.10.1769)
  1. Brita (s. 27.9.1770 – k. 6.4.1848) avioitui 8.10.1797 Michel Thomasson Innmanin (s. 30.9.1771 – k. 6.12.1832) kanssa. Michel oli syntynyt Karkussa. Michelin isä oli Thomas Johansson Innman (s. 5.11.1737 – k. 15.7.1800). Sukunimi esiintyy jäljempänä muodossa Inman. Thomasin puoliso oli Höytölän kylästä kotoisin oleva Margetha (Greta) Ericsdotter Ryödi eli Ryöti (s. 26.1. tai 26.2.1731 – k. 1763). Lisätietoa Ryödistä löytyy hakuteoksesta Suuri maatilakirja II Turun ja Porin lääni, Satakunta (1964, s. 295), jonka mukaan kokonaispinta-ala on 112,15 ha, josta 89,00 ha metsää ja 18,5 ha peltoa.

Britan puolison isä Thomas ei ollut alun perin kotoisin Karkusta vaan hänen juurensa olivat itse asiassa Luhalahden kylän Ronkan talosta (Råncka). Thomas oli ammatiltaan rakuuna ja hän asui Karkun Innalan kylän Inna nimisellä ratsutilalla, jonka isäntänä toimi tuolloin Anders Andersson Inna (s. 1722 – k. 1787). Thomas Inman mainitaan Henkirakuunain rykmentin Ylä-Satakunnan komppanian ratsumiesluettelossa vuodelta 1785. Hänen numeronsa komppaniassa oli 122.

Karkun ratsutiloista kertovan Wäinö Selanderin (1886-1973) tutkimuksen mukaan Karkussa oli aikoinaan useita ratsutiloja. Ratsutiloiksi muodostuivat  seudun suurimmat talot, joiden osalta voitiin pitää varmana, että ne pystyivät täyttämään ratsutilalta vaadittavat edellytykset. Tilan alkuperäinen nimi Inna tai Ynna esiintyy esimerkiksi jo vuoden 1488 Kallialan (Tyrvään) kirkon tileissä. Ensimmäinen Innan tunnettu omistaja oli Yrjö Niilonpoika vuosina 1540-1565. Edellä mainitun Anders Andersson Innan jälkeen talo jaettiin vuonna 1789 puoliksi hänen kahden poikansa kanssa. Talojen nimiksi tulivat Mäki-Inna ja Inna. Inna oli samalla suvulla 13 polvessa aina vuoteen 1921 saakka.

Innasta oli vuonna 1742 puolet verotaloa ja puolet kruununtaloa. Vuoden 1756 kymmenysveroluettelon mukaan Innan peltomaan pinta-ala oli noin 6,93 ha. Isojaossa peltomaata oli 11,94 ha ja niittyä 26,21 ha. Myös muiden ratsutilojen peltoalat olivat melko pieniä. Inna oli olemassa ratsutilana ratsutilalaitoksen lopettamiseen asti. Innan pinta-ala oli vuoden 1939 maarekisterin mukaan 378,01 ha, josta peltoa 68,52 ha. Lisätietoa Innasta löytyy hakuteoksesta Suuri maatilakirja II Turun ja Porin lääni, Satakunta (1964, s. 388). Inna-suvulle aikoinaan kuuluneen kantatilan kokonaispinta-ala on 87,05 ha, josta 65,00 ha metsää ja 22,00 ha peltoa sekä puutarhaa 0,05 ha.

Listätietoa:
Henkirakuunarykmentti (ks. Thomas Inman)
Koskinen, P. 2008. Katsaus ja ajatuksia Sastamalan kaupungin perustamista edeltävään seitsemän tuhannen vuoden mittaiseen aikaan (ks. Thomas Inman)
juhtimakiRomanttisista maisemamaalauksista tunnetun taidemaalari Werner Holmbergin (1830–1860) piirros Juhtimäen metsämaisemasta vuodelta 1857. Holmberg ilmeisesti kulkenut alueella samaan aikaan, kun hän on hakenut ideoita mm. teoksiin Kyröskoski (1854), Postitie Hämeessä (1860) ja Hämäläinen humalisto (1860), jotka tuovat hyvin esiin alueen maiseman erityispiirteitä. Lähde: http://www.finna.fi

Brita ja Michel asuivat aluksi Haikaralla, mistä he siirtyivät torppareiksi. He olivat uuden Juurijärven torpan ensimmäiset asukkaat. Juurijärvi oli Iso-Röyhiön kylän Talosen torppa. Samaan aikaan oli olemassa myös toinen Juurijärvi, joka oli perustettu Talosen torpaksi aiemmin. Tästä torpasta tuli sittemmin nykyinen Juurijärvi. Ikaalisten kirkonkirjan 1815-1821 mukaan perhe siirtyi Juhtimäen kylän Joentausta nimiseen paikkaan. Heillä oli ainakin poika Johan (s. 11.5.1805 – k. 1.4.1860), joka jatkoi oman perheensä kanssa torpan pitämistä isänsä kuoleman jälkeen. Joentausta nimi on yliviivattu Ikaalisten kirkonkirjassa 1838-1844 ja tilalle tulee Wapaniemi eli Vapaniemi, joka on merkitty kuuluvaksi Iso-Röyhiön kylään. Ikaalisten talonhaltijaluettelosta löytyy lisätietoja Vapaniemen talonhaltijoista.

Juurijärvestä löytyy lisätietoa hakuteoksesta Suuri maatilakirja II Turun ja Porin lääni, Satakunta (1964, s. 259), jonka mukaan kokonaispinta-ala on 58,54 ha, josta 46,47 ha metsää ja 4,71 ha peltoa. Lisätietoa Juurijärvestä vaiheista löytyy myös Matti Vuorikosken kirjoittamasta teoksesta Seitsemisen kylät – Sisättö ja Vaho – Kylät erämaan laidalla (2014, s. 270). Myös Vapaniemestä löytyy lisätietoa hakuteoksesta Suuri maatilakirja II Turun ja Porin lääni, Satakunta (1964, s. 305), jonka mukaan kokonaispinta-ala on 118,04 ha, josta 82,22 ha metsää ja 10,81 ha peltoa sekä luonnonlaidunta 5,2 ha.

  1. Johannes (Johan) (s. 14.3.1773 – k. 4.3.1773)
  1. Johanneksesta (Johan) (s. 24.5.1774 – k. 22.9.1818) tuli isänsä jälkeen Haikaran seuraava isäntä. Asiakirjalähteen mukaan hän osti puolet Haikaran talosta 5/24 manttaalin suuruiseksi verotaloksi 30.8.1797.
  1. Walborg (s. 14.1.1777 – k. 4.7.1844) avioitui 2.6.1800 naapurikylästä kotoisin olevan Marcus Johansson Pertan (s. 3.1.1774 – k. 11.4.1820) kanssa. Marcuksen vanhemmat olivat Ikaalisten talonhaltijaluettelon mukaan Johan Larsson Pertta (s. 8.6.1741 – k. 7.3.1809) ja Walborg Jöransdotter Seppä (s. 28.8.1739 – k. 2.3.1830). Perhe asui Ikaalisten kirkonkirjan 1795-1803 mukaan Helteen kylän Pertalla. Tämän jälkeen he perustivat Pertan talon maille Jokiharju nimisen torpan. Heillä oli ainakin kahdeksan lasta, joista vanhin poika Johan asui torppaa. Jokiharjun kohdalle on merkitty asukkaaksi Johanin veli Matts perheineen. Matts toimi ilmeisesti pitäjänsuutarina.

Jokiharjusta löytyy lisätietoa hakuteoksesta Suuri maatilakirja II Turun ja Porin lääni, Satakunta (1964, s. 259), jonka mukaan kokonaispinta-ala on 42,06 ha, josta 28,8 ha metsää ja 10,08 ha peltoa. Lisätietoa Jokiharjun vaiheista löytyy myös Matti Vuorikosken kirjoittamasta teoksesta Seitsemisen kylät – Sisättö ja Vaho – Kylät erämaan laidalla (2014, s. 270).

  1. Simon (s. 7.3.1779 – k. 24.11.1851) avioitui 30.10.1814 sipsiöläisen torpantyttären Margretha Johansdotter Mäihäniemen (Mäihänjemi torp) (s. 12.10.1784 – k. 30.4.1867 nimellä Greta Johansdotter) kanssa. Ikaalisten kirkonkirjan 1810-1815 mukaan Simon muutti Luhalahden kylän Huopion torppaan. Heillä oli ainakin viisi lasta.
  1. Georgius (Jöran) (s. 11.4.1782 – k. 18.4.1782)
  1. Matthias (Matts) (s. 16.9.1783 – k. 23.8.1867) avioitui 11.10.1812 leski Christina Henricsdotter Koiviston eli Kalmaan (s. 22.11.1784 – k. 3.4.1866) kanssa (Ikaalisten talonhaltijaluettelossa Riutta, Kalmaa). Christinan ensimmäinen puoliso oli Martthias (Matts) Mattsson Riutta (s. 4.3.1780 – k. 31.7.1811), joka isännöin Kalmaan toista osaa Riuttaa (Kalmaa B). Christinan vanhemmat olivat Henricus (Henric) Henricsson (s. 11.3.1753 – k. 15.8.1828) ja Maria Johansdotter Hätävara (s. 14.11.1759 – k. 18.12.1839 nimellä Maja). Lisätietoa Kalmaasta/Koivistosta/Riutasta löytyy Ikaalisten talonhaltijaluettelosta.
  1. Maria (s. 7.4.1787 –k. 22.5.1791)
Mainokset