vanrikki-stoolin-tarinat
Suomen sodan 1808–1809 aikaan Haikaraa isännöi Johan Johansson Haikara. Postikorttikuvassa Suomen sodassa taistellut luutnantti Jakob Henrik Zidén (1785–1808), joka esiintyy henkilöhahmona Johan Ludvig Runebergin runoteoksessa Vänrikki Stålin tarinat. Zidén kaatui Koljonvirran taistelussa. Juuso Kalliokosken kokoelmat.

Johan Johansson Haikara (talonhaltijana 1798–1818)

Johan Simonsson Haikaran jälkeen Haikaran isännäksi tuli hänen poikansa Johan Johansson Haikara (s. 24.5.1774 – k. 22.9.1818). Hän avioitui Ikaalisten talonhaltijaluettelon mukaan vuonna 1799 Vähä-Röyhiön kylästä kotoisin olevan Brita Henricsdotter Yli-Laurilan (s. 8.7.1777– k. 13.10.1820). Britan vanhemmat olivat Henric Henricsson Yli-Laurila (s. 23.10.1746 – k. 1.2.1815) ja Walborg Andersdotter Pakkanen (Packain) (s. 8.1.1747 – k. 12.9.1818) Miettisten kylästä. Johanilla ja Britalla oli ainakin lapset Maria Sophia, Mathias, Johan, Justina, Maria, Matthias, Johannes ja Gustaf.

Ylilaurilasta löytyy lisätietoja hakuteoksesta Suuri maatilakirja II Turun ja Porin lääni, Satakunta (1964, s. 311), jonka mukaan Ylilaurilan kantatilan kokonaispinta-ala on 120,67 ha, josta 99,87 ha metsää ja 12,35 ha peltoa. Pakkasen (1964, s. 288) kokonaispinta-ala on 144,57 ha, josta metsää 127,40 ha ja peltoa 12,20 ha.

Lapset:

  1. Maria Sophia (s. 1.11.1799 – k. 14.9.1800)
  1. Mathias (s. 30.4.1801 (huom! kastettu 3.5.1801 Viljakkalassa) – k. 30.12.1801)
  1. Johan (s. 18.1.1803 – k. 25.8.1810)
  1. Justina (s. 4.12.1805 – k. 11.7.1815)
  1. Maria (s. – k. 27.12.1808 – k. 23.12.1808)
  1. Mathias (Matts) (s. 20.2.1810 – k. 1.10.1882) toimi myöhemmin isänsä jälkeen Haikaran isäntänä.
  1. Johannes (s. 2.1.1813 – k. 5.3.1845)
  1. Gustaf (s. 29.6.1817 – k. 9.3.1872) lähti isännäksi Vatsiaisten kylään (Watsiais) Raittilaan avioituen 27.6.1841 Maria Johansdotter Raittilan kanssa (s. 8.1.1822 – k. 21.5.1893). Marian vanhemmat olivat Ikaalisten talonhaltijaluettelon mukaan vuonna 1818 vihityt Johannes (Johan) Henricsson Raittila (s. 29.8.1794 – k. 26.2.1843) ja Ester Caisa Jacobsdotter (s. 1795 – k. 23.8.1841). Raittilasta löytyy lisätietoja teoksesta Suuri maatilakirja II Turun ja Porin lääni, Satakunta (1964, s. 292). Hakuteoksen laatimisajankohdan mukaisen tiedon perusteella Raittilan kokonaispinta-ala on 76,77 ha, josta 60,03 ha metsää ja 12,4 ha peltoa. Raittila on erotettu Talosen tilan maista.

Henric Johansson Vilppo (talonhaltijana 1819-1820 ja 1821-1830)

Puolisonsa Johan Johansson Haikaran kuoleman (k. 22.9.1818) jälkeen leski Brita Henricsdotter vihittiin 18.10.1819 toiseen avioliittoon. Hänen puolisokseen tuli Riitialan kylästä kotoisin oleva Henric Johansson Vilppo (s. 27.12.1783– k. 10.12.1863). Henricin vanhemmat olivat Johan Henricsson Vilppo (s. 25.11.1744 . k. 2.11.1821) ja Anna Johansdotter Alavakeri (s. 13.9.1742 – k. 1.8.1794). Lisätietoa Henric Vilpon suvusta sivustolla: http://www.phnet.fi/public/ojala/ojala%20esivanhemmat.htm#alku (Taulu 71).

Riitialan Vilposta ja Alavakerista löytyy lisätietoa hakuteoksesta Suomen maatilat III osa (1932), jonka mukaan Vilpon kokonaispinta-ala on 172,06 ha ja Ala-Vakerin kokonaispinta-ala on 235,00 ha, josta 175,9 ha metsämaata, 39,00 ha peltoa, 15,00 ha joutomaata, 5,0 ha luonnonniittyä ja 0,1 ha puutarhaa.

Henric jäi kuitenkin pian leskeksi, sillä Brita kuoli 13.10.1820 synnyttäessään lapsen, joka sai nimen Maria ja joka kuoli 15.10.1820.

Puolisonsa Britan kuoleman jälkeen leski Henric Haikara jäi isännäksi Haikaralle ja hänet vihitiin 14.10.1821 toiseen avioliittoon. Haikaran uudeksi emännäksi tuli Kurkelan kylästä kotoisin oleva Anna Maria Mattsdotter Iso-Tiirikka (s. 14.11.1795 – k. 6.12.1864). Anna Marian vanhemmat olivat Ikaalisten talonhaltijaluettelon mukaan Matts Mattsson Iso-Tiirikka (s. 4.3.1769 – k. 15.3.1813) ja Vatulasta kotoisin oleva Walborg Mattsdotter Ala-Kukko (s. 3.5.1768 – k. 23.11.1856). Anna Marialla oli kytkentä Haikaran sukuun, sillä hänen isän puoleinen isoäitinsä oli Haikaralta Iso-Tiirikkaan emännäksi tullut Maria Simonsdotter Haikara (s. 20.12.1740 – k. 20.8.1781) ja josta löytyy lisätietoa Haikaran talon tarinasta osa III. Mahdollisesti tällä tavoin haluttiin turvata se, että Haikara pysyy suvun piirissä, koska edellä mainitut Haikaraa asuneet Henric ja Brita olivat molemmat tulleet Haikaralle muualta. Henricin perhe muutti asumaan Haikaran Sillanpäähän vuonna 1844. Sillanpää sijaitsi luultavasti Luhalahden Huopion suunnalla, joksi isoäitini Anna-Liisa Kalliokoski (os. Ylinen) kutsui ”Luhalahden keskustaa”. Henricillä ja Britalla ja oli ainakin lapset Justina, Maria, Ester, Ester ja Maria.

Lapset:

  1. Justina (s. 9.5.1822 – k. 11.10.1822)
  1. Maria (s. 10.10.1823 – k. k. 28.9.1858) avioitui 25.10.1845 Helteen kylän Alaselta kotoisin olevan (Fost:S:n) Jacob Elias Jacobssonin (s. 29.9.1823 – k. 12.2. 1868) kanssa. Jacobin vanhemmat (vihitty 20.10.1822) Jacob Johansson Alanen (s. 23.7.1799 – k. 30.4.1862) ja Maria Christina Andersdotter Rahkola (s. 23.2.1806 – k. 26.2.1838) asuivat Ikaalisten talonhaltijaluettelon mukaan Ikaalisten Ala-Rahkolaa. Jacob Johanssonin vanhemmat olivat Johan Ericsson Alanen (s. 23.12.1761 – k- 22.8.1831) ja Margretha Henrcisdotter Siurunen (s. 3.8.1762 – k. 10.4.1838). Maria ja Jacob olivat muuttaneet vuonna 1847 Kovelahden kylän Leponiemeen. Marialla ja Jacobilla oli ainakin kuusi lasta, jotka kaikki kuolivat vuosina 1855-1868. Marian kuoleman jälkeen Jacob avioitui uudelleen mutta myös hänen toinen puolisonsa ja heidän neljä lastaan kuolivat kaikki vuonna 1868.

Leponiemestä löytyy lisätietoja hakuteoksesta Suuri maatilakirja II Turun ja Porin lääni, Satakunta (1964, s. 277), jona mukaan kokonaispinta-ala on 144,55 ha, josta 72,2 ha metsää ja 16,57 ha peltoa. Helteen kylän Alasen kokonaispinta-ala on 115,51 ha, josta metsää 91,57 ja peltoa 19,56 ha (1964, s. 246). Ikaalisten kylän Rahkolan kokonaispinta-ala on 113,02 ha (1964, 291).

  1. Ester (s. 10.6.1826 – k. 27.11.1827)
  1. Ester (s. 1.5.1828 – k. 30.6.1866) synnyttää Ester-nimisen (s. 10.2.1854 – k. 11.2.1854) asuessaan vielä vanhempiensa kanssa Haikaran Sillanpäässä. Ester avioitui 7.2.1858 Sipsiön kylän Haiman talon mailla asuvan Elis Spång nimisen sotilaan N:o 62 (s. 18.5.1838 – k. ?). kanssa. Heillä oli kaksi lasta, jotka kuolivat nuorena. Esterin kuoleman jälkeen Elis avioitui 26.12.1869 Vahojärveltä kotoisin olevan Anna Stina Mickhelsdotter Hankalan (Hangala) (s. 27.8.1838 – k. ?) kanssa ja heillä oli ainakin kolme lasta. Perhe asui Rantalan talon mailla. Alkuvuodesta 1877 Elis, Anna Stina ja heidän poikansa Arvid (s. 18.8.1872) muuttivat Tampereelle. Heille syntyi Tampereella poika Julius (s. 27.7.1877). Perhe on merkitty Tampereen tuomikirkkoseurakunnan kirkonkirjassa asuvaksi Mustalahden olutpanimolla (Ölbryggreriet i Mustalahti). Elis oli työmiehenä olutpanimolla ja hänen mainitaan olleen entinen tarkka-ampuja. Perheen myöhemmistä vaiheista ole esittää tässä tarkempia tietoja.

tampere
Postikorttikuva Tampereelta vuodelta 1912. Juuso Kalliokosken kokoelmat.

Mustalahden olutpanimon tai oluttehtaan perusti vuonna 1854 apteekkari Anders Wilhelm Tennberg. Panimo rakennettiin Näsijärven rannalle, Kortelahden ja Mustalahden välisen niemen päähään. Tennberg kuoli vuonna 1856 ja panimo siirtyi hänen pojalleen Axel Fredrik Tennbergille. Nuorempi Tennberg myi tehtaan kruununvouti Johan Fredrik Lagerbladille, jonka aikana oluen myynti lisääntyi. Vuonna 1867 panimon ostivat panimomestari Sippel ja kirjanpitäjä Schogster. Vuonna 1869 panimo oli myytävänä konkurssihuutokaupalla. Panimon osti tuolloin Suomen yliopisto. Tämän jälkeen panimo siirtyi oluenpanija Rübmanille ja edelleen myöhemmin jyväkyläläisille Johnssonille ja Valtoselle.

Panimolaitoksen yhteyteen oli avattu vuonna 1859 Tampereen ensimmäinen oluttupa, jossa olutta myytiin yleisölle. Tehtaan paikan louhimisen jälkeen niemen kärkeen oli jäänyt korkea ja äkkijyrkkä Mammannokka niminen kallio. Mustalahden puolella oli Myllypytinki, jonka mallasmyllyä käytti hevoskierto. Kortelahden puoleisella sivulla oli puolestaan asuinrakennuksia, missä Luhalahdesta oluttehtaan työmieheksi vuonna 1877 tullut Elis Spång ilmeisesti perheineen asui. Mustalahden olutpanimo purettiin vuonna 1904.

Lisätietoa Mustalahden olutpanimosta:

Voionmaa, Väinö, 1929. Tampereen kaupungin historia II. Tampereen historia Venäjän vallan ensipuoliskon aikana.
Mustalahden olutpanimo. Tampereen keskustan rantojen käytön historia 1700-luvulta lähtien. Tampereella Tampereen kaupungin kustantama. Tampereen kaupunki. Maankäytön suunnittelu 2013. ID 693 163. http://www.tampere.fi/liitteet/t/6FPQmeF03/rantojenkaytonhistoria.pdf
Mustalahden oluttehdas. BeerFinland.com -sivusto panimohistoriaan ja keräilyyn.
http://www.beerfinland.com/suomen_panimot/tampere.htm

  1. Marian (s. 15.3.1830) vaiheista ei ole tässä toistaiseksi esittää tarkempia tietoja.
Mainokset