Johan Gustaf Johansson Haikara (talonhaltijana 1858-1875)

vaha-eskelin-talo-kesalla-1948
Johan Gustaf Johansson Haikaran synnyinkoti Vähä-Eskeli kesällä 1948. Museovirasto.

Matts Johansson Haikara myi Haikaran verotalon 12.2.1858 päivätyllä kauppakirjalla uudelle omistajalle Johan Gustaf Johansson Vähä-Eskelille (s. 2.4.1829 – k. 4.2.1919 Ikaalisten vaivastalolla) 1 100 hopearuplan kauppahintaan (…ett tusen och hundra (1,100) Rubel Silfver…). Kauppakirjassa ostajan sukunimenä on Järvenpää (…förre torparen Johan Gustaf Johansson Järvenpää ifrån Wiljakkala by och Kapell.). Sukunimi oli tullut ilmeisesti ostajan asuinpaikasta Viljakkalasta. Hän oli kuitenkin kotoisin läheltä Sipsiön kylästä. Johan Gustaf Johansson Vähä-Eskelin vanhemmat olivat Johan Johansson Vähä-Eskeli (s. 9.4.1796 – k. 22.11.1835) ja Brita Israelsdotter Köntti (s. 22.12.1799 – k. 6.5.1868).

Johan oli avioitunut lokakuussa 1851 Yli-Uparin tyttären Ester Johansdotterin (s. 11.9.1828 – k. 28.11.1881) kanssa. Esterin vanhemmat olivat Johan Johansson Yli-Upari (s. 15.3.1798 – k. 15.1.1863) ja Viljakkalasta kotoisin oleva Maria Mattsdotter Uppa (s. 15.3.1796 – k. 20.12.1842). Haikaran edellisen omistajan tyttären Esterin puoliso Nicodemus Johansson ja edellä mainittu Johan Gustafin puoliso Ester Johansson olivat Yli-Uparin sisaruksia. Eräiden tietojen mukaan Luhalahden Uparit olisivat saaneet nimensä Hiiroisten kylän Upparista eli Upasta, mistä sisarusten äiti Maria Uppa oli kotoisin.

Johanin isännöimässä Haikaran talossa asuivat samaan aikaan Matts Johansson Haikara ja hänen puolisonsa Maja Lena Johansdotter sekä heidän lapsensa David (s. 22.6.1848) ja Adam (s. 27.2.1855). Pojista David lähti kotoaan vuonna 1866 Viljakkalaan. Vaimonsa Maria Lenan kuoltua (22.6.1867) Matts Johansson jatkoi edelleen asumistaan Haikaralla. Vuonna 1871 myös hänen toinen poikansa Adam muutti pois kotoaan.

Haikaran riihi paloi vuonna 1864

Sanomia Turusta -lehti uutisoi Perjantaina Joulukuun 9 päivänä 1864 Kotomaalta -palstalla Ikaalisista uutisen, jonka mukaan Marraskuun 4 päivänä paloi Haikara nimisen talon riihi täynnä eloja. Riihen palaminen tapahtui Johanin isännöidessä taloa. Seuraavana vuonna lehdessä uutisoitiin, että Maalaisten palowakuutusyhtiön johtokunnan kokouksissa tammikuun 9 ja 23 p. on määrätty paloapua saamaan seuraawat: talonpoika Juha Haikara Ikaalisissa riihestä ja irtaimesta 366 m.;.

sanomia-turusta-1864

Suuret nälkävuodet 1867-1868

Muitakin vastoinkäymisiä Johan ja Ester joutuivat Haikaran taloa asuessaan kokemaan. Pitkään jatkuneiden poikkeuksellisten sääolojen seurauksena Suomea kohtasivat suuret nälkävuodet vuosina 1867–1868. Osaltaan hätään vaikutti myös se, että maatalouden kehittämiseen ei ollut panostettu. Suomi oli tuohon aikaan maatalousvaltainen maa ja lukeutui Euroopan köyhimpiin alueisiin. Yleinen ajattelutapa kuitenkin oli, että katovuodet ja kulkutaudit kuuluivat normaaliin elämään.

Ikaalinen oli yksi nälkäkriisistä eniten kärsineistä eteläisen Suomen pitäjistä. Satakunnassa oli lunta enemmän kuin miesmuistiin. Wilhelm Carlssonin mukaan W. 1866 oli kylmä kewät. W. 1866 taas niin kolkko ja sateinen suwi, että yhä heinäkuun 2 päivästä elokuun 18 päivään sateli; ainoastaan muutama lyhyt wäliaika (heinäk. 28-31 ja elok. 9-11) poutainen. Talwi tuli aikaisin huonoin kylwöin ylitse. Sitte tuli kylmin kewät w. 1867 kuin koskaan muistetaan olleen; 9 päiwä Toukok. Oli 4 asetetta kylmä keskipäivällä, 6 astetta auringon laskiessa; aurinko ei wähintäkään sulattanut lunta.

Rasitusten lisäksi tuli w. 1867 aikainen kowa talwi. Jo jouluk. 2 päiwänä oli niin hirmuisia kinoksia, ettei 3 päiwään päässyt liikkumaan hewosella eikä jalkasin. Koko kuukau=den keskimäärin 20 asteen pakkanen.; 9 päiw. Oli 26 astetta; 20 päiw. 31 astetta. Tammikuun 24 p. oli 32 astetta. Pakkasta ja pyryä pitkitti koko tal=wen niin että monen oli mahdotonta saafa poltinpuita kotio. Puut taipuiwat ja oksat taittuiwat lumen alla. Aikainen lämmin kewät, ihanin suwi ja syksy seurasi w. 1868 näitä onnettomia aikoja. Wähäisemmätki kylwöt menestyiwät ihmeteltäwästi.

Vilpusniemenmaan ulkopalstan myynti 1867

Nälkävuosina kuolema niitti satoaan ja moni talo sai uuden haltijan. Myöskään työväen palkkaamiseen ei ollut varaa. Isojakin maatiloja joutui vasaran alle. Haikaran ja sen toisen puolikkaan Rantalan isännät (Juha Juhanpoika Haikara ja Kustaa Kustaanpoika Rantala) tekivät nälkäkriisin aikaan, vuonna 1867 talojensa pinta-alaa vähentävän merkittävän päätöksen, joka koski osin myös Köntin taloa. He myivät yhdessä omistamansa Haikaran talokokonaisuuteen kuuluneen suurehkon Vilpusniemenmaa nimisen ulkopalstan vuonna 1867. Kauppaan liittyviä tarkempia yksityiskohtia käsitellään erikseen.

Haikaran omistajanvaihdos 1875

Johanilla ja Esterillä ei tiettävästi ollut lapsia. He asuivat Haikaran taloa 17 vuoden ajan kunnes he päättivät myydä talon. Tällä kertaa ostajana oli Suodenniemeltä Luhalahteen muuttamassa ollut isoisäni isoisä Isak Johansson Kalliokoski ja hänen vaimonsa Amalia Davidsdotter Sipilä. Kauppakirja allekirjoitettiin 5. päivänä lokakuuta 1875 ja talo vaihtoi omistajaa 5 000 markan kauppahintaan. Kauppakirjan mukaan Haikara talo myytiin “Isakki Juhanpoika Niemelle Wiljalan kylästä”. Mainittu sukunimi ja paikka viittaavat siihen, että Isak on ilmeisesti asunut kaupantekoa edeltävänä aikana vaimonsa Amalian vanhempien luona Niemen kersantinpuustellissa, jota Amalian vanhemmat vuokrasivat.

Kauppakirjalla Johan pidätti itselleen erilaisia oikeuksia mm. asuinhuoneeseen sekä luhtiin ja puoliin. Myyjä sai pitää hallussaan Luhalahden rannalla olevan vesijätön sekä siitä tulevan viljan ja heinät ja oljet. Lisäksi myyjälle jäi oikeus pitää yhtä lehmää siinä missä talonki lehmät ja mitä huoneen lämpimäksi. Koska talon edellinen omistaja talon vaari Matts Johansson asui edelleen talossa, niin tätä koskevat velvoitteet siirtyivät talokaupan myötä myös Isakin vastuulle.

Isakin ostaessa Haikaran talon, asui siellä samaan aikaan kaksi entistä omistajaa sekä Matts Mattsson Haikara että Johan Gustaf Johansson Haikara (ent. Vähä-Eskeli). Johan Gustafin vaimo kuoli 28.11.1881 ja vajaan vuoden päästä tämän jälkeen, 1.10.1882 kuoli Matts Mattson Haikara. Johan Gustaf löysi uudeksi puolisokseen Leutolan kylän Hakalan torpasta kotoisin olevan Aleksiina Johansdotter Heikkilän (s. 22.2.1857 – k. 27.4.1941). Heidät vihittiin 29.12.1882. Aleksiinan isä oli Uljaalla 8.11.1827 syntynyt Johan Henric Henricsson, joka toimi renkinä ja ryhtyi myöhemmin Leutolan kylän Heikkilän torppariksi. Johan kuoli nälkävuosien aikaan 5.8.1867. Aleksiinan äiti oli nimeltään Anna (s. 4.1.1832 – k. 11.2.1909).

Haikaran talon edelliset omistajat ja uusi isäntä Isak perheineen asuivat mitä todennäköisimmin Haikaran alkuperäisellä tontilla Luhalahden rannassa. Asiakirjojen perusteella voidaan päätellä, että Haikaran talo siirrettiin uuteen paikkaansa vasta sen jälkeen, kun isojakoa seuranneet järjestelyt Luhalahdessa oli saatu valmiiksi. Näihin järjestelyihin liittyviä tarkempia tapahtumia käsitellään erikseen.

Lähteet:
Carlsson, Wilhelm (1871). Pitäjänkertomuksia IV. Entinen Ikalinen. Historiallinen kertomus Ikalisten, Parkanon ja Kankaanpään pitäjistä. Kangasalan kirjapaino 1974.

Sanomia Turusta, 09.12.1864, nr. 49, s. http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/484116#?page=2Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot

Sanomia Turusta, 17.02.1865, nr. 7, s. http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/483252#?page=2Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot

Suuret nälkävuodet koettelivat Suomea 125 vuotta sitten. Väestö hupeni 270 000 ihmisellä. Maaseudun Tulevaisuus 9.11.1993.

Suuret nälkävuodet Ikaalisissa 140 vuotta sitten. Pohjois-Satakunta 3.7.2008.

 

Mainokset