Suomen itsenäisyyden juhlavuosi huipentuu tänään. Suomi viettää nyt satavuotispäiväänsä. Tämä vastaa korkean iän saavuttaneen ihmisen ikää.
Nykytilanteeseen olemme tulleet maatalousvaltaisesta yhteiskunnasta. Maaseudulla on ollut ja on edelleen merkittävä vaikutus Suomen kehitykselle ja menestykselle. Suomella on tällä hetkellä maailman vakaimman valtion status. Sadassa vuodessa Suomi on yltänyt monessa asiassa maailman kärkijoukkoon. Vuonna 1917 tilanne oli vielä hieman toisenlainen.
Vuonna 1917 yhteiskunnan ryhmävastakohtaisuudet alkoivat muodostua ihmisten mielissä ja käytännön toiminnassa niin maaseudulla kuin kaupungeissa. Vastakohtaisuuksista huolimatta ihmiset ovat aina eläneet ja toimineet yhdessä. Myös juhlavuoden teemana on Yhdessä.
Vallankumousliike voimistui Venäjällä ensimmäisen maailmansodan kuluessa. Vuoden 1917 maaliskuussa Pietarin nälkä- ja tyytymättömyysmellakat saivat vallankumouksen luonteen. Pietarissa syntyi aseellisia yhteenottoja vallankumouksellisten ja hallituksen joukkojen välillä.
Keisari Nikolai II ja keisarinna Aleksandra Feodorovna
sekä lapset Olga ja Tatjana. Juuso Kalliokosken kokoelma.
Venäjän keisari ja Suomen suuriruhtinas Nikolai II allekirjoitti Pihkovassa 15. päivänä maaliskuuta 1917 kruunustaluopumismanifestin veljensä suuriruhtinas Mihailin hyväksi. Manifesti julkaistiin vasta seuraavana päivänä, samaan aikaan kuin suuriruhtinas Mihailin kruunustaluopumismanifesti.
Ikaalisissa molemmat manifestit julkaistiin 23.3.1917 Ikaalinen–lehdessä. Samassa lehdessä julkaistiin myös Manifesti Suomen perustuslain wahvistamisesta ja sen sowelluttamisesta täydessä laajuudessaan. Sen oli allekirjoittanut 20.3.2017 Venäjän väliaikainen hallitus.
Venäjällä tapahtunut maaliskuun vallankumous aiheutti liikehdintää ja tapahtumaketjun myös Suomessa. Seuraavassa katkelmia vuoden 1917 kesän eräistä tapahtumista maaseudulta Luhalahden kylästä, missä työkenkä alkoi puristaa.
Kevään 1917 aikana eri puolilla Suomea ilmeni lakkoja, mitä keinoa työväestö käytti vaatimustensa läpiviemiseksi. Luhalahti oli niiden Ikaalisten kylien joukossa, missä kevään 1917 ensimmäiset maatalouslakot puhkesivat.
”Etkö sinä tiedä, että nyt ei tehdä työtä!”
Viljakkalassa syntyneen ja Leutolassa varttuneen kansakoulunopettaja Aino Vähätalon (1898-1965) piirros lakkoajalta. Juuso Kalliokosken kokoelma.
Luhalahteen Sekatyöväen ammattiosasto perustettiin nähtävästi toukokuun alussa vuonna 1917. Ammattiosaston avulla pyrittiin ulottamaan ammattillista järjestäytymistä myös maatyöväen keskuuteen. Sen alueeseen kuuluivat Leutola, Vähä-Röyhiö, Saukonperä, Iso-Röyhiö, Sipsiö, Luhalahti ja Juhtimäki.
Maatalouslakot ajoittuivat yhteiskunnallisesti haastavaan tilanteeseen, mitä pahensi se, ettei maa ollut leipäviljan suhteen omavarainen. Vallankumouksen myötä viljan saanti Venäjältä loppui. Viljaa ei saatu muualtakaan ensimmäisen maailmansodan tilanteen vuoksi. Leipä oli kortilla.
”Lakkoviikolla oli niin mukavaa siellä…kaljakönsässä”
Viljakkalassa syntyneen ja Leutolassa varttuneen kansakoulunopettaja Aino Vähätalon (1898-1965) piirros lakkoajalta. Juuso Kalliokosken kokoelma.
Asiakirjalähteiden mukaan lakkovahteja oli käynyt käsiksi mm. Luhalahden Köntin ja Heiskalan heinäpelloilla työssä olleisiin heinänkorjaajiin pakottaen heitä poistumaan työstä.
Laimi Helmijoen (os. Alanen) kertomuksen mukaan Köntin pellolla oli ollut riuska naistyöntekijä niittämässä heinää. Hän oli huutanut niittävänsä jalat poikki niiltä, jotka häiritsivät hänen työtään. Mitä ilmeisemmin hän oli saanut jatkaa heinän niittämistä lakkovahtien uhkailuista välittämättä. Pitihän heinä saada niitettyä.
Vuoden 1917 tapahtumia muistiin merkinnyt ja piirroksin kuvannut Aino Vähätalo (1898-1965) oli vuonna 1917 oppilaana Ikaalisten suomalaisessa yhteiskoulussa. Kuva on otettu 13.5.1917 Vienolan metsässä Ikaalisissa. Juuso Kalliokosken kokoelma.
Eturivissä: Niilo Talmunen, Yrjö Sirelius, Ruven Turenius, Aino Vähätalo, Arvo Poussa, Elli Virranhaara ja Elsa Mäkelä.
Takarivissä: Martti Viljakka, Erkki Silen, Paavo Virranhaara, Ester Talmunen, Yrjö Jäderholm, Kasimir Bonsdorff ja Yrjö Forssell.
Haikarat 