Tänään tuli mieleeni, että isäni puolelta isoäitini Anna-Liisa Kalliokosken (os. Ylinen), minulle lapsena Liisun ja myöhemmin Liisan, syntymästä tuli eilen 26.11.2018 kuluneeksi kunnioitettavat 97-vuotta ja kuolemastakin jo 12 vuotta. Ihmisestä sanotaan, että hän elää niin kauan kuin hänet muistetaan. Liisa oli minulle läheinen ihminen kuten myös äitini puolelta isoäitini Katri Julia Vähätalo (os. Ala-Nikkilä), minulle Kaisa, jonka syntymästä tulee 2020 kuluneeksi tasan 100 vuotta.
Liisan nimipäivää vietettiin 19. marraskuuta ja Kaisan nimipäivää 25. marraskuuta. Näihin aikoihin puhuttiin Ikaalisissa Liisan liukkaista ja Kaisan kaljamista – eli talvisista keleistä. Liekö ilmastonmuutos syynä siihen, että nyt 27.11.2018 ei vielä tarvitse vielä liukastella. Ennen vanhaan oli toisin. Liisan liukkaista ja Kaisan kaljamista lisää esimerkiksi Kotimaisten kielten keskuksen ja Destian sivuilla. Alla Liisan ja Kaisan nuoruuden aikaiset talviset kuvat. Liisa tyylikkäästi kiiltonahkakengissä ja Kaisa urheilullisesti monot jalassa.
Ikaalisten Leutolan ja Luhalahden mummuja muistellen!
Anna-Liisa Ylinen. Kuva: Juuso Kalliokosken kokoelmat.
Katri Julia Ala-Nikkilä. Kuva: Juuso Kalliokosken kokoelmat.
Haikarat 