Ikaalisissa Luhalahden koulun perustamisesta tulee tänä vuonna (2021) kuluneeksi kunniakkaat 130 vuotta. Oma koulutalo rakennettiin myöhemmin ja sen valmistumisesta tulee kuluneeksi 120 vuotta. Juhlavuosi on siis käsillä monella tapaa. Koulu lienee Luhalahden ensimmäinen julkinen rakennus. Koulun pihapiiriin rakennettiin myös piharakennus, joka käsitti muun muassa navetan ja puuliiterin. Itsekin aikanaan Luhalahden koulua käydessäni puukäsityötunnilla haettiin liiteristä koivuhalko, josta työstämisen jälkeen kuoriutui kynäpenaali. Lisäksi muistan, miten liiteristä haettiin (sinistynyt) laudanpala, josta tehtiin leikkuulauta. Leikkuulauta muuten edelleen tallessa ja käytössä
Koulunmäen rakennukset muodostivat selkeän pihapiirin, jolla on oma tunnelmansa ja joka luo paikalle identiteetin. Kävin vuonna 2016 kuvaamassa koulun rakennuksia. Erityisen viehättävä rakennus oli mielestäni juuri tuo piharakennus, jonka käyttö oli jäänyt vähemmälle, mutta juuri sellaiset rakennukset ovatkin mielenkiintoisia ja kertovat menneestä elämänmenosta. Ajan hengessä on huomattava, että puurakennukset sitovat hiiltä, joten niillä on vaikutusta myös ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja siihen sopeutumiseen.
Sain tänä keväänä kuulla, että koulun piharakennus olisi purettu. Niinpä kävin pääsiäisen aikaan paikan päällä katsomassa ja näin todella on tapahtunut. Tarkka purkamisajankohta ei ole tiedossani. Näkymä koulunmällä oli hyvin surullinen. Paikalla oli vielä joitakin jäänteitä rakennuksesta sekä puinen koppi (ks. alla oleva valokuva) keskellä pihaa. Polttopuilla ei ollut enää liiteriä, ne olivat koulun päädyssä taivasalla. Onneksi sentään koulun päädyssä olevaa ”kotikuusta” ei ole kaadettu. Koulurakennuksen toiselta puolelta vanhat lehtikuuset on kaadettu jo aiemmin vaikka nekin olisi tullut mielestäni säilyttää. Hyvin valitettava ja peruuttamaton tapahtuma tämä piharakennuksen purkaminen on. Piharakennus olisi soveltunut monenlaiseen toimintaan – vaikkapa Luhalahden paikallismuseoksi.
Piharakennus olisi kaivannut ensiapuna päälleen uuden katon ja seiniin perinteisen punamultamaalin. Muutoin se ei ollut millään tavoin purkuntoinen, sillä vanhat puurakennukset ovat yksinkertaisin tavoin korjattavissa. Kylältä olisi voinut vielä jopa löytyä talkoohenkeä piharakennuksen korjaamiseen. Selvitettiinkö vaihtoehtoisia käyttötarpeita tai rahoitusmahdollisuuksia rakennuksen korjaamisen ja sitä kautta sen säilymiseen? Asuuko kylällä enää ihmisiä, joilla olisi paikkaan tunnesiteitä ja sitä kautta perinnehenkisyyttä?
Oliko vanhan piharakennuksen purkaminen edes käytännössä mahdollista? Ikaalisten kaupunki nimittäin teetti vuonna 2017 rakennetun ympäristön inventoinnin liittyen tekeillä olevan Luhalahden ja Isoröyhiön rantaosayleiskaavan taustaselvityksiin. Inventointi kattoi Isoröyhiön, Helteen, Luhalahden ja Sipsiön kyläalueet.
Inventoinnin mukaan “Luhalahden koulun pihapiirissä on säilynyt vanhoihin koulupihoihin liittyvä, aikakaudesta hyvin kertova hirsi/lautarakenteinen talousrakennus, jossa olivat koulun ulkohuoneet sekä omavaraistalouteen liittyvä, opettajien eläimille tarkoitettu pieni navetta. Palkan lisäksi opettajalle kuului varata lämmitys- puut, pala peltoa ja pieni navetta.”
Inventoinnin toimenpidesuosituksena esitettiin että koulurakennuksen lisäksi “Myös pihaa rajaava, vanhojen kansakoulujen tyypillinen talousrakennus tulisi säilyttää.” Mielestäni tällaisen suosituksen voimassolo on selvä viesti siitä, että rakennusta ei olisi tullut purkaa. Kaupungin tulisi julkisena toimijana päinvastoin näyttää esimerkkiä yksityisille toimijoille rakennusperinnön säilyttämisessä. Maaseudun rakennettu ympäristö on jatkuvan uhan alla ja siksi sen säilyttämiseen ja innovatiivisiin käyttömuotoihin tulisi kiinnittää erityistä huomiota.
UutisOivan (26.11.2020) mukaan “Ikaalinen varautuu kulttuuripääkaupunkiin” ja esittää, miten kaupunki voisi osallistua Euroopan kulttuuripääkaupunkihankkeeseen, jos Tampere ja Pirkanmaa valitaan Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuonna 2026. Koulunmäen talousrakennus olisi voinut olla korjattuna yksi erinomainen esimerkki maaseudun rakennusperinnön vaalimisesta. Millaista kulttuuriperintöä tulevaisuudessa ylipäänsä esitellään jos fyysinen rakennettu kultuuriperintö rakennus rakennukselta häviää ja köyhdyttää maisemaa entisestään? Mitä näkyvää kulttuuria jää jäljelle maastoon?
Arkkitehti Leena Mäkelä kirjoitti Pohjois-Satakunta –lehdessä 3.10.1996 (s. 2), että “Usein ihmetellään, miksi joku rapistuneen näköinen vanha rakennus (vaikkapa OmaTupa) pitäisi suojella ja säilyttää, kun helpomalta tuntuisi purkaa se pois ja tehdä uusi ehompi tilalle. Mitä korjaamisella voitetaan?” Kirjoituksessan arkkitehti Mäkelä nostaa esiin, että “Tarpeettomillakin rakennuksilla on vielä merkitystä.” Luhalahden koulun tapausta kuvaa hyvin arkkitehti Mäkelän toteamus, että “Piharakennuskuolema köyhdyttää aina maisemaa.”
Luhalahden koulun pihassa ollut talousrakennus ei ollut purkukuntoinen. Se oli täysin korjattavissa. Korjaaminen säilyvään kuntoon ei olisi ollut todennäköisesti yhtään sen vaivalloisempaa kuin purkaminen. Paikkakunnalta ja lähiympäristöstä löytyy osaamista vanhojen rakennusten korjaamiseen. Nykyään on myös helposti netistä saatavilla oppaita ja opastusta rakennusperinnön ja maisemien vaalimiseen, kuten MAISEMA – Opas arvokkaiden maisema-alueiden maankäytön suunnitteluun (Maa- ja kotitalousnaiset) ja Tuotantorakennusten uusiokäyttö maaseudulla (Maaseutuverkosto).
Luhalahdessa on arvokkaita, säilyttämisen arvoisia maisema-alueita
Luhalahden kylä ja kulttuurimaisema on mainittu vuonna 1993 valtakunnallisesti merkittävien kulttuurihistoriallisten ympäristöjen luettelossa, joten sielläkin pitäisi todennäköisesti pidättäytyä vanhojen rakennusta purkamiselta. “Helteen ja Luhalahden kylien välistä viljelysmaisemaa hallitsee Luhalahden porraspäätyinen kirkko, joka valmistui 1934 (B.Strömmer). Perinteistä rakennuskantaa edustaa maisemassa Helteen sekä Pertan rakennusryhmät. Luhalahden kylän Yli-Uparin komea päärakennus on tämän vuosisadan alusta. Metsäisellä mäellä sijaitseva kansakoulu on vuodelta 1891. Sisätön tienhaarassa sijaitsee entinen Heiskalan kaupparakennus vuodelta 1885.”
Suomessa on 156 valtakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta, jotka ovat maaseutumme edustavimpia kulttuurimaisemia, joiden arvo perustuu monimuotoiseen kulttuurivaikutteiseen luontoon, hoidettuun viljelymaisemaan ja perinteiseen rakennuskantaan. Tätä etua pitäisi Ikaalisissa hyödyntää. Maankäyttö- ja rakennuslain valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet edellyttävät, että arvokkaat maisema-alueet otetaan huomioon alueiden käytössä. Ne tulee muun muassa merkitä maakuntakaavoihin. Maaseutumaisemia uhkaa maisemakuvan muuttuminen ja luonnon köyhtyminen, rakennusten rapistuminen sekä sopimaton uudisrakentaminen.
Entä Iso-Röyhiön kylän rakennukset?
Iso-Röyhiön kylä on määritelty valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen (RKY) joukkoon aivan kuten Ikaalisten vanhan kauppalan alue ja kirkonseutu. Näitä arvokkaita ympäristöjä tulisi kehittää suunnitelmallisesti ja tasapuolisesti. Kyrösjärven molemmin puolin on paljon mielenkiintoista nähtävää ja tämä tulisi ottaa huomioon matkailussa, jolle Ikaalisilla on erinomaiset edellytykset kauniine vaihtelevine maisemineen. Valtakunnallisen RKY-inventoinnin kohteet antavat alueellisesti, ajallisesti ja kohdetyypeittäin monipuolisen kokonaiskuvan maamme rakennetun ympäristön historiasta ja kehityksestä. Pian nähtävää ja mielenkiinnon kohteita ei ole jos ne kaikki hävitetään maastosta ja tehdään näin peruuttamatonta vahinkoa?
Lisätätietoa kulttuuriympäristön määrittelystä löytyy Museoviraston sivuilta. Ympäristössä näkyy ihmisen toiminta sekä vuorovaikutus luonnon kanssa esihistoriasta nykypäivään asti. Erilaisista ja eri-ikäisistä maisemista, rakennetuista ympäristöistä ja arkeologisesta perinnöstä muodostuvaa kokonaisuutta kutsutaan kulttuuriympäristöksi.
Miten Luhalahden, Iso-Röyhiön ja muiden kylien rakennusperinnölle käy tulavaisuudessa?
Siitä huolimatta että Iso-Röyhiön kylällä on valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen (RKY) status, niin vähin äänin sieltä on kadonnut rakennuksia ennen ja sen jälkeen kun rakennusten inventointi tehtiin vuonna 2017. Mielestäni tämä ei voi olla toivottu kehityssuunta ja rakennusten purkamisen pitäisi olla viimeinen vaihtoehto ja voiko olla vaihtoehto ollenkaan? Eikö alueelle voisi tehdä kehittämissuunnitelmaa, lisätä tietoisuuta rakennusperinnöstä ja aktivoida rakennusten omistajia pitämään huolta omaisuudestaan ja sitä kautta rakennetusta kulttuuriperinnöstä? Iso-Röyhiön alueen status mahdollistaa myös avustusten hakemisen. Avustuksia on osin hyödynnettykin. Lisätietoa rakennusten ja kulttuuriympäristökohteiden entistämisavustuksista Museoviraston on sivuilla.
Luhalahden mielenkiintoiset vanhat rakennukset ja niiden tulevaisuus
Toivottavasti Luhalahden maisemasta ei ainakaan katoa niin sanotussa Kyrön rannassa vielä oleva vanha mahtipontisen kokoinen uittosuuli, joka kertoo tarinaa alueen metsien tuomasta työstä ja sitä kautta hyvinvoinnista. Vaikka uittosuulin katto on jo huonossa kunnossa, niin sekin korjattavissa. Täkeintä on, että rakennus säilyy maisemassa vaikka sen kunto ei sisältä olisikaan paras mahdollien. Lattian voi uusia vsisältä vaikka myöhemmin, kunhan katto on kunnossa. Tällä tavoin tuttu rakennus säilyy maisemassa. Kuka tietää, jos jos joku innostuu pitämään uittosuulissa vaikka kesäkahvilaa tai tanssipaikkaa. Pitää ajatella myös meidän jälkeemme tulevia, jotta heilläkin on mahdollisuus olla mukana alueemme pitkän historian jatkona ja kehittää omaleimaista kylää eteenpäin. Usein tällaisten rakennusten arvo ymmärretään vasta sitten kun on liian myöhäistä.
Pirkaanmaan maakuntamuseon rooli rakennusperinnön säilyttämisessä
On tärkeää tiedostaa, että uudistetun museolain (314/2019) mukaan alueelliset vastuumuseot korvaavat nykyisen maakunta- ja aluetaidemuseojärjestelmän. Alueellisilla vastuumuseoilla on kolme tehtävää: alueellisen museotoiminnan edistäminen, kulttuuriympäristötyö ja alueellinen taidemuseotehtävä. Museoiden kulttuuriympäristötehtävät on kirjattu nyt ensimmäistä kertaa lakiin.
Museot antavat lausuntoja ja osallistuvat viranomaisneuvotteluihin. Niiden tehtäviin kuuluu myös neuvonta. Lisäksi museot kehittävät ja edistävät kulttuuriympäristön vaalimista, toimialansa yhteistyötä ja kulttuuriympäristötiedon digitaalista tallentamista ja saatavuutta.
Pirkanmaan maakuntamuseon kulttuuriympäristö- ja paikalliskulttuuripalveluihin on hyvä olla yhteydessä ennen kuin ryhtyy purkamaan rakennuksia tai muuttamaan maisemaa alueilla, joihin sisältyy erityisiä rajoituksia.
Haikarat 